Lasten itsetunto kaipaa myönteisyyttä

Lapset masentuvat ja ahdistuvat entistä useammin, lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja kognitiivinen psykoterapeutti Riikka Riihonen myöntää.

Hän kirjoitti aiheesta kirjan Täysillä tyttö – Miten tukea itsetuntoa.

– Edeltävien vuosien aikana olin päivätyössäni lastenpsykiatrina ja myös psykoterapeuttina havainnut, että yllättävän monella tytöllä oli masennus- ja ahdistuneisuusoireilua. Aloin tutkia asiaa tarkemmin ja huomasin, että meneillään oli suorastaan tyttöjen edellä mainittujen oireiden epidemia. Halusin kirjassani avata eri näkökulmia erityisesti vanhemmille, miksi monet tytöt voivat henkisesti pahoin. Halusin myös tarjota vanhemmille konkreettisia keinoja muun muassa erilaisten harjoitusten muodossa, jotta he voivat auttaa lapsiaan.

Lasten itsetunto on yksi keskeinen teema, joka liittyy muun muassa ahdistuneisuusoireisiin ja masennukseen.

– Siksi tärkeä osa kirjasta oli omistettu itsetunnolle eli sille, miten ihminen arvioi itseään muiden silmissä.

Emotionaalinen vanhemmuus

Lapsen psyykkisen kehityksen kannalta perhesuhteessa on tärkeää erityisesti emotionaalinen vanhemmuus. Emotionaalisella vanhemmuudella Riihonen tarkoittaa, että vanhempi on lapsen näkökulmasta tunnetasolla helposti saavutettavissa.

– Helposti tunnetasolla saavutettava on sellainen, jolle lapsen tai nuoren on helppo kertoa asioitaan. Hän on läsnä ja jaksaa ainakin useimmiten kuunnella lastaan. Emotionaalisesti saavutettava vanhempi puhaltaa, kun lapsi kaatuu ja kaipaa lohtua. Hän halaa teiniä eikä hermostu hänelle ymmärtäen, että teinin kiukuttelun taustalla voi olla monenlaista ”kasvukipua”. Hän myös pystyy asettumaan lapsen tai nuoren asemaan esimerkiksi kodin pelisääntöjä sovittaessa.

Tunnetason saatavilla oleminen koskee yhtä lailla tyttöjä kuin poikia. Monen tytön suhde äitiinsä voi olla todella lämmin, tyttöä kannatteleva ja häntä ravitseva. Toisaalta myös isä voi olla hyvinkin tunnetasolla saavutettava ja aivan yhtä tärkeä vanhempi kuin äiti.

– En näe eroja sukupuolten vanhemmuuden välillä, vaan perheet ovat erilaisia. Vanhemmista toinen on usein tunnetasolla erityisen hyvin läsnä ja toinen ei välttämättä niinkään. Tunnetasolla läsnä olevan vanhemman merkitys lapsen itsetunnolle on erityisen suuri. Isän sosiaalinen rooli on usein ollut kulttuurissamme olla lapsia rohkaiseva ja leikkimielinen, äidin rooliksi on jäänyt usein huolenpito ja hoiva. Mutta toki roolit voivat mennä toisinkin päin. Sateenkaariperheissä myös rooleja jaetaan omalla tyylillä.

Lasten itsetunto, miten sitä voi lisätä?

Tärkeintä on nähdä lapsi myönteisellä tai ainakin toiveikkaalla tavalla. Lapsi ei aina ole juuri sellainen kuin vanhempi toivoo, mutta hän on silti juuri oikeanlainen omana itsenään. Tapa, jolla vanhemmat ovat lapsen kanssa, kertoo lapselle sanattomasti, mitä hänestä ajatellaan. Jos hänelle ollaan ystävällisiä ja helliä, lapsi oppii kohtelemaan itseäänkin samalla myötätunnolla myöhemmin, Riihonen kertoo.

– Ankaruus ja kohtuuttomuus vanhemmuudessa taas kasvattaa itselleen ankaria lapsia. Lisäksi lapsen kasvaessa on tärkeää, että lapsi saa kokemuksia siitä, että hän yrittää ja onnistuu. Yrittämisellä on sellainen merkitys, että monia asioita joutuu yrittämään useita kertoja. Kun viimein onnistuu, se palkitsee erityisellä tavalla.

– Onnistuminen on selkeä viesti itsetunnolle siitä, että olen riittävän hyvä. Siksi esimerkiksi harrastukset ja kaikenlaiset arkiset taidot ovat mahdollisuus tukea lapsen itsetuntoa. Esimerkiksi itsetuntoa vahvistaa, kun oppii tekemään itselleen tai perheelle ruokaa tai leipomaan.

Riihonen muistuttaa, että toisaalta vanhemmille on sallittua haaveilla siitä, miten omalle lapselle ”käy hyvin”. Että lapsesta tulee taitava ruuanlaittaja, superhyvä matematiikassa, pianonsoitossa tai missä tahansa. Vanhempien mielikuvilla lapsestaan on taipumus toteutua jossain määrin, joten kannattaa pohtia, miten näkisi lapsellaan valoisan tulevaisuuden.

Epäonnistumisen mahdollisuus

Arkoja ja uuden asian edessä varovaisia lapsia on paljon. Tällainen varovaisuus on oikeastaan ominaisuus temperamentissa. Kuitenkin osalla lapsista on myös heikko itsetunto ja heidän on vaikea sietää epäonnistumisen mahdollisuutta. Kummassakin tapauksessa vanhempi voi olla isosti tukena lapselle. Vanhempi voi tukea lastaan esimerkiksi saattelemalla häntä harrastuspaikalle ja olemalla aluksi siellä heti lapsen saatavissa, niin sanotusti henkisenä tukena.

Pikkuhiljaa vanhempi pystyy todennäköisesti jättäytymään kauemmas. Lisäksi vanhemman on tärkeä tukea lapsen tekemistä myönteisesti.

– Kaikki tekeminen, yrittäminen on tärkeä huomata ja kehua esimerkiksi sitkeydestä. Lapsen ei tarvitse onnistua, jo yrittäminen riittää. Lisäksi vanhempana voi aina muistuttaa lastaan siitä, että mitään vaikeaa taitoa ei opi yhtäkkiä.

Riihonen nostaa esimerkiksi erään urheilijan, joka on sanonut, että harjoittelu on ”kontrolloitua epäonnistumista”. Eli harjoittelu johtaa aina väistämättä siihen, että kaikki ei suju. Armollisuus ja myötätunto itseä kohtaan harjoitellessa lähtee siitä, että lapsen ei tarvitse ”suorittaa” harrastuksessa.

Sisaruus tuo lapsen elämään rikkautta ja haasteita

Sisarusten olemassa oleminen on lapselle useimmiten voimavara jo sen takia, että lapset ovat jakaneet tärkeän elämänvaiheen eli lapsuuden. Sisaruksen kanssa voi päästä jakamaan monenlaista, mihin itse yksin ei uskaltaisi mennä.

– Sisaruksen hyväksyvät silmät ovat myös yksi peili, josta lapsi voi omaa arvoaan tarkistella. Tämä on totta kai omalta osaltaan hyvän itsetunnon taustalla. Vaikka jokaiseen sisarussuhteeseen varmasti liittyy myös haasteita ja konflikteja, silti sisaruus tuo turvallisuutta ja pysyvyyttä monille halki elämän.

Kuka?

Riikka Riihonen, tamperelainen lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja kognitiivinen psykoterapeutti.

Mitä?

Täysillä tyttö – Miten tukea itsetuntoa (Kirjapaja) ilmestyi 2024.

Aiemmin ilmestynyt kirjat Kuinka kiukku kesytetään sekä satukirja Aada ja kiukkuleijona.

Lue myös:
Marjaana Kaurasen blogi Terveys ei ole vain yksilön tai perheen vastuulla.