Liikuntatapahtuman vetonaula ilahdutti kaikenikäisiä ja -kuntoisia

– Kiersimme juuri luontoon tehdyn kuntosalin lapsenlapseni kanssa. Nelivuotiaskin teki liikkeet ihan innoissaan, Mikael Heino kertoo.

Vieressä joku huikkaa, että ”me varastetaan tämä idea”.

Luontokuntosali-idean äiti, Hämeenlinnan sydänyhdistyksen Maija-Liisa Heino ei panisi pahakseen, jos niin kävisi.

Liikuntapäivän käytännössä toteuttanut fysioterapeutti Iina Perkiö vinkkaa, että mikseivät yksityishenkilötkin loisi luontokuntosaleja kotipihoilleen tai mökeilleen.

– Minulla meni treenipaikan rakentamiseen kymmenisen minuuttia. Jouduin tuomaan paikalle vain käsipainoina toimivia kiviä ja oksia jumppakepeiksi, Iina Perkiö kertoo.

Vastasairastuneet arkailevat liikuntaa

Aulangon luontokuntosalilla oli jo valmiiksi puunkanto, juurakkoa sekä muutama tukeva mänty.

Saliohjelman Iina Perkiö laati niin, että ohjelma sopii sydänoireisille.

– Sydänpotilaiden ei pidä esimerkiksi nostaa selältään jotain painavaa tai tehdä muitakaan rintaa puristavia kuntosaliliikkeitä, Perkiö muistuttaa.

Hämeenlinnan sydänyhdistyksen Maija-Liisa Heino ja Pirjo Ventola kertovat, että vastasairastuneet arastelevat usein kuntoilua.

– Monet eivät uskalla liikkua lainkaan, koska heiltä puuttuu tietoa. Me olemme perustamassa omaa liikuntaryhmää vastasairastuneille.

– Tämänpäiväisessä tapahtumassa osa väestä tekee kaikki luontokuntosalin liikkeet, mutta myös yksittäisiä liikkeitä piipahdetaan testaamassa.

Luontosalin teho yllättää

Sydänyhdistyksen kävelykerhoa vetävä Jarmo Linnakaari kertoo kokeneensa ohitusleikkauksensa jälkeen neuvottomuutta liikunnan suhteen.

– Aluksi en jaksanut edes harkita muuta kuin postilaatikolla käyntiä, mutta myöhemmin ymmärsin, että voin jatkaa kuntoilua, kunhan en itseäni aivan loppuun asti aja.

Kokonaan Linnakaari joutui luopumaan vain tenniksestä.

Leo Perkiö taas alkoi kiinnittää enemmän huomiota kuntonsa ylläpitämiseen vasta sen jälkeen, kun hän joutui sydänoireiden takia sairaalahoitoon.

– Aiemmin kuntoiluni oli epäsäännöllistä siksikin, että saatoin tehdä rekkakuskina 15-tuntisia työpäiviä.

Luontokuntosali saa häneltä ja Jarmo Linnakaarelta vuolaat kehut.

– Emme olisi uskoneet, että ulkosali voi olla niin tehokas kuin se on – ja halvoilla vehkeillä, salikierroksen tehneet miehet nauravat.

Vertaisryhmissä monia eri lajeja

Hämeenlinnan Seudun Sydänyhdistyksen toiminnassa liikunnalla on merkittävä rooli.

Paikallisyhdistyksellä on noin 650 jäsentä, ja he voivat osallistua ohjattuun sydänjumppaan, vesivoimisteluun, kuntosaliharjoitteluun sekä Jarmo Linnakaaren johtamiin kimppakävelyihin.

– Jarmo suunnittelee kävelyt tosi huolella. On mielenkiintoista tutustua kotikaupunkiin aina uusien reittien kautta, Leo Perkiö sanoo.

Perkiö kannustaa mahdollisimman monia yhdistyksen jäseniä – ja erityisesti miehiä – tulemaan mukaan liikuntaryhmiin.

– Meidän porukoissamme takarivistäkin löytyy ystäviä. Voidaan me vaikka murehtiakin yhdessä, mutta yksin ei pidä, Perkiö muistuttaa.

Ihmeellisyyksiä ei tarvita

Sydänviikolla järjestetty tapahtuma on syntynyt yhteistyössä Kanta-Hämeen Luustoyhdistyksen, Hämeenlinnan seudun psoriasisyhdistyksen, Hämeenlinnan ladun, Lasten Liikunnan Tuen sekä Kanta-Hämeen Neuroyhdistyksen kanssa.

Myös Perheliikuntaverkoston puheenjohtaja Sari Rautio on tullut testaamaan luontokuntosalia.

– Mekin haluamme korostaa ihan tavallisen tekemisen merkitystä. Ei liikkuminen vaadi mitään ihmeellistä tai kummallista – metsä riittää, Rautio sanoo.

Taustalla on alettu juuri tekemään haaraperushyppyjä naisporukassa, ja seitsemänvuotias Valtteri ja viiden vanha Henri kiertävät vanhempiensa kanssa Sydänliiton Neuvokas perhe -rasteja.

Kolmen maissa iltapäivällä tapahtumasta aletaan lähteä koteja kohti.

Vielä hetkeksi paikalle jäävä Iina Perkiö toivoo, että tämänpäiväinen innostus saa jatkuvuutta.

– Vaikka ei itselleen luontokuntosalia rakentaisikaan, lenkillä käydessä kannattaa pysähtyä tekemään edes yksittäisiä lihaskuntoliikkeitä, Hämeenlinnan sydänyhdistyksen kuntosalivuoroillakin ohjaajana toimiva Perkiö neuvoo.