Lukukoira innostaa lasta lukemaan

Muska istuu sohvalla emäntänsä kainalossa keltainen huivi kaulassa. Kun Saga pujahtaa verhojen välistä lukunurkkaukseen, tyttöä hymyilyttää. Muska ja Saga, 10, ovat ennestään tuttuja. Saga käy silloin tällöin Tapanilan kirjastossa lukemassa Muskalle. Se on kivaa, Saga toteaa ja halaa koiraa.

Tällä kertaa Muskan emäntä Leena Tuominen on varannut Sagalle fanikortin, jossa Muska poseeraa juuri Lukukoira-kurssin läpäisseenä. Kuvassa koira katsoo suoraan kuvaajaan, ylpeänä uudesta huivista.

Muska tietää tehtävänsä. Se istuu hievahtamatta ja kuuntelee, kun tyttö lukee. Koira keskittyy lukijaan eikä paljon piittaa verhon takana liikkujista.

Kun Saga lukee, Muska kuuntelee.

Viidentoista minuutin lukuajan voi varata myös yhdessä kaverin kanssa, kirjastosta vakuutetaan.

Leena on huomannut, että lapset tykkäävät lukea koiralle. Muskan kylkeen hakeutuu lapsia, jotka lukevat hitaasti mutta myös oikein sujuvasti lukevia. – Ja koiran kanssa on mukava seurustella, varsinkin jos ei satu olemaan omaa koiraa.

Lukukoira Muskan tehtävänä on innostaa ja kuunnella lukijaa sekä olla läsnä.

Tervetullut kirjastoon

Kirjasto hoitaa kaikki järjestelyt: ajanvaraukset, lukunurkkauksen ja auttaa kirjan valinnassa, jos lukijalla ei ole omaa kirjaa jo valittuna. Leenan ei tarvitse kummemmin valmistautua, tulla vain paikalle sovittuun aikaan.

Heti kun Leena astuu kirjastoon sisään, hän vaihtaa Muskan valjaat kaulapantaan ja kietaisee keltaisen huivin koiran kaulaan. Huivi ilmoittaa, että Muska tekee vapaaehtoistyötä. Työstä ilmoittaa myös lastenosaston nurkkaan laitettava kyltti, jossa lukee Lukukoira työssä. Silloin lukunurkkaus on varattu vain lukijalle, lukukoiralle ja koiran ohjaajalle.

Tapanilan kirjastossa Muska otetaan joka kerta innolla vastaan. Vaikka etukäteen varattuja lukuaikoja ei aina ole kuin yksi tai kaksi, lapsia yleensä kerääntyy paikalle, kun Muskan päivystysvuoro alkaa. Niin tänäänkin.

Leena Tuominen tekee vapaaehtoistyötä, vaikka on vielä mukana työelämässä.

Kuuntelija ihan luonnostaan

Oli ihan hilkulla, että Muskasta ei tullut lukukoiraa. Ainakaan vielä viime syksynä. Leena haki kurssille Lempäälään, kun lähempänä pääkaupunkiseutua sellaista ei järjestetty. Kurssille syntyi jonoa. Joku peruutti viimetingassa ja Muska pääsi mukaan. Sitten tuli kiire. Leenan piti toimittaa Kennelliittoon Muskan ansioluettelo ja kuvata etukäteen video, jossa Muska osoittaa pärjäävänsä vieraiden lasten kanssa. Onneksi Leenan poika auttoi videon tekemisessä.

Lukukoira-kurssille pääsi kaksitoista koiraa ja heidän ohjaajansa.

– Koirien soveltuvuuden arviointipäivä oli jännittävä. Seurasin niin tarkkaan Muskan käyttäytymistä, että itse unohdin annetut ohjeet, Leena kertoo kurssin kulusta ja samalla rapsuttaa Muskan turkkia.

Muska sai arvioinnista hyvät palautteet.

Koira kuin koira ei kuitenkaan kelpaa lukukoiraksi. Kennelliitto järjestää vapaaehtoistyöhön haluaville kursseja, joissa koulutuksen järjestäjä testaa koiran soveltuvuuden. Koiran tulee nauttia vieraiden ihmisten kohtaamisesta. Sillä ei ole väliä, onko koira rotukoira vai roduton, pääasia on, että koira soveltuu tehtäväänsä. Yhteensä Kennelliitto on kouluttanut 183 lukukoiraa. Muutama niistä toimii pääkaupunkiseudulla.

Muska on rodultaan Australian labradoodle. Rotu on uusi, eikä sitä ole hyväksytty viralliseksi koiraroduksi. Suomeen Muska matkasi Puolasta. Labradoodle viihtyy lasten kanssa ja sitä on helppo kouluttaa. Se tulee hyvin toimeen myös toisten koirien kanssa, Leena luettelee rodun ominaisuuksia.

Lukukoira työssä -kyltti ilmoittaa, että lukijoille on syytä antaa lukurauha.

Joulukuussa Helsingissä järjestetyillä koiramessuilla Muska esitteli lukukoiran tehtäviä Kennelliiton osastolla. Koira viihtyi hyvin, vaikka ympärillä hääri ihmisiä ja koiria ruuhkaksi asti. – Edes pyörätuoli ei pelottanut, Leena kertoo ilahtuneena.

Innostus vapaaehtoistyöhön herää

Vuosien varrella Leena on seurannut espoolaisen lukukoira Börjen uraa. Börje on Suomen ensimmäinen lukukoira. Maltankoira Börjen omistaja Raisa Alameri on pistänyt harrastukseen paljon aikaa ja vaivaa, Leena kehuu. Kaksikon työtä arvostetaan: lukukoira Börje sai Rakkaudesta kirjaan -tunnustuspalkinnon Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2013. Palkinto on kunnianosoitus lukemisharrastuksen hyväksi tehdystä työstä.

Lisäksi Leena myöntää olevansa kirjastojen ahkera käyttäjä. Häntä huolestuttaa se, että lapsia ei enää kiinnosta lukeminen.

– Aloin miettiä, josko Muska kävisi Tapanilan kirjastossa.

Tapanilan kirjasto varasikin Muskan heti. Moni kirjasto olisi kiinnostunut aloittamaan lukukoiratoiminnan, mutta lukukoiria on pääkaupunkiseudulla vielä melko vähän.

Leena Tuominen on tehnyt Muskan kuvasta fanikortteja, joissa koira poseeraa virka-asussaan. Kuva: Leena Tuominen

Vierailuilla pienluokassa

Jo ennen Muskan tuloa perheeseen Leena teki vapaaehtoistyötä. Hän kävi viikonloppuisin ulkoiluttamassa koulutettavia opaskoiria, jotka kaipaavat välillä lenkkeilyä luonnossa vapaaehtoisten taluttajien kanssa.

Leenan aika ei kuitenkaan riitä kaikkeen, sillä syksystä asti Muska on vierailut Tapanilan kirjaston lisäksi helsinkiläisen koulun pienryhmäluokassa. Ajatus virisi, kun Leenan ystävä opettaa kyseistä luokkaa.

– Tapaamiset lasten kanssa ovat mieleen painuneita hetkiä, koska kaikki odottavat Muskaa ja viihtyvät hyvin sen seurassa.  – Eläinkontaktista on selvästi iloa lapsille, Leena kertoo.

Koska oppilaita on paljon, Muska tapaa ensin puolet luokan oppilaista ja kahden viikon kuluttua toisen puolikkaan. Näin kaikille jää enemmän aikaa Muskan kanssa.

Tärkeintä Leenalle on, että lapset yrittävät parastaan ja se, että jokaiselle jää lukuhetkestä hyvä mieli.
– Muska sai joulun alla luokan tekemän ihanan joulukortin, Leena kertoo ilahtuneena.

Muskalle ehdotettiin Kennelliiton lukukoirakurssilla myös kaverikoirakurssille menemistä, koska ohjaajat arvelivat koiran sopivan myös siihen työhön. Leena näki eräässä lehdessä jutun koirasta, joka työskentelee Helsingissä diakoniakoirana. Muskalle on siis paljon uravaihtoehtoja.