Nyrkkeilyharrastus ja musiikki auttavat toipumisessa

Sinä marraskuisena lauantaina Sasse Savolainen päättää lähteä nyrkkeilytreeneihin, vaikka sängyssä loikoilu houkuttelee. Hän kulkee vajaan kilometrin matkan autolla, koska hänellä on tapana hoitaa kauppaostokset treenien jälkeen.

Suurmäentien väestönsuoja toimii kymmenen Kuopion kamppailutilat ry:n jäsenseuran kotisalina. Siellä Sasse käy, maan alla. Se on sellainen old school paikka, hän kuvailee tuttua treenisalia.

Harjoitukset alkaa kello kymmenen. Sasse hölkkäilee ja tekee pieniä hyppyjä. Sitten tuntuu, ettei happi kulje. Tunne tulee yhtäkkiä. Hän hiljentää kävelyvauhtiin ja istahtaa penkille huilaamaan. Treenin vetäjä tulee kysymään, mikä hätänä. Sasse sanoo lepäilevänsä. Mielessään hän ajattelee, että kunto on vain huonontunut jostain syystä. Lihaskuntoharjoituksissa happi kulkee paremmin, ja hän tekee treenit loppuun.

Työterveyslääkärien kautta sairaalaan

Sassea hapen puute jäi vaivaamaan, ja seuraavana päivänä hän lähtee hölkkälenkille. Jo viidenkymmenen metrin päästä pitää pysähtyä. Tämä ei ole normaalia, hän tietää.

Mies käy kahdella eri työterveyslääkärillä. Koronatestikin otetaan. Ensimmäinen lääkäri epäilee rintarangan olevan jumissa, kun Sasse mainitsee nostelleensa painoja edellisellä viikolla.

Venyttelyä iltaisin pilatesrullalla. Vähän lenkkeilyä. Taas ahdistaa.

Seuraavalta lääkäriltä Sasse tivaa astmatutkimuksia, koska nyt joka kerta liikkuessa rinnan alueella tuntuu paineen tunnetta ja ahdistusta. Lääkäri toteaa keuhkokuvien ja sydänäänen olevan normaalit. Levossa oireet pysyvät poissa.

Viikonloppu sujuu rauhallisesti, ja maanantaina mies menee töihin. Ruokalasta lähtiessä hengenahdistus tulee jälleen ja Sasse soittaa työterveyteen luvatun astmatutkimuslähetteen perään. Ajanvarauksessa kerrotaan, että hänelle oli varattu vielä yhden lääkärin tapaamisaika muutaman päivän päähän. Lopulta torstaina hän tapaa lääkärin.

– Varsinainen oma työterveyslääkäri mietti, josko syy löytyy perimästä ja lähetti minut nopealla aikataululla labroihin. Puhuimme myös kolesteroliarvoista ja verenpaineesta, jotka olivat aiempina vuosina ajoittain olleet yli viitearvojen.

Otettiin EKG ja veritulppaan sekä sydäninfarktiin viittaavat kokeet.

Laboratoriotulokset yllättävät

Tuloksia odotellessa Sasse menee lounaalle. Hän tilaa kanatacot. Syödessä hän vilkaisee työterveyden sovelluksesta laboratoriotulokset: FIDD-arvo eli veritulppariskiä mittaava arvo oli normaali mutta troponiini Tnt oli reilusti yli viitearvon.

– Googlettelin, että mitä tämä on ja siinä luki, että todennäköinen sydäninfarktin ja äkkikuoleman riski. Vedin loput tacot ja mietin, että viimeisellä ateriallako ollaan. Kotiin kävellessä henkeä ahdisti ylämäessä ja paniikki iski päälle.

Kotona Sassen puhelin soi. Nyt äkkiä Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystykseen, lääkäri sanoo puhelimessa.

– Kysyin lääkäriltä, onko se nopea käynti vai kestääkö. Työterveyslääkäri kehotti ottamaan hammasharjan mukaan.

Kaveri lähtee Sasselle kuskiksi.

Sairaalassa hänet kytketään monitoreihin ja kanyyli pistetään käteen. Verikokeita ja keuhkokuvat otetaan uusiksi. Lääkäri epäilee sepelvaltimotautikohtausta.

– Yön yli meni. Konsultoiva lääkäri otti seuraavana päivän sydämen ultran ja totesi, että ultran mukaan siellä on paikat kunnossa, mutta varjoainekuvat otetaan oireiden perusteella. Hän kysyi, annanko henkilökunnalle valtuudet tehdä tarvittavat toimenpiteet, jos siellä on tukos tai tukoksia. Eli pallolaajennus tai ohitusleikkaus. Hyväksyin.

Varjoainekuvassa näkyy sydämen vasemmalla puolella sepelvaltimossa 99 prosentin tukos. Muut valtimot ovat siistit, lääkäri kertoo. ”Kyllä sulla infarkti on, laitetaanko pallolaajennus?”

– Toimenpiteessä kardiologi kertoi koko ajan mitä oli tekemässä ja milloin voi nipistää hieman enemmän. Se rauhoitti, enkä panikoinut. Lähtiessä hän rohkaisi, että tästä sitten seuraavat 40 vuotta tepsuttelet eteenpäin. Puolet olisi jäljellä, Sasse sanoo hymähtäen.

Osastolla hoitaja vielä tarkentaa, että Sassella on sepelvaltimotauti.

Kuopion Riennon kasvatti

Ehkä liikunnallisuus pelasti, Sasse Savolainen arvelee nyt kun tapahtumista on kulunut muutama kuukausi.

Ala-asteella hän pelasi jalkapalloa ja harrasti karatea, yläasteella nyrkkeilyä. Neljätoistavuotiaana Sasse liittyi Kuopion nyrkkeilyseuraan. Puolentoistavuoden aikana hän otti yhden ottelun. Sitten harrastus jäi. Kunnes kipinä syttyi uudelleen 24-vuotiaana, kun hän meni opiskeluun liittyvän vapaavalintaisen liikuntakurssin mukana Kuopion Riennon kuntonyrkkeilytreeneihin.

Siitä päivästä nykypäivään Sasse on nyrkkeillyt. Paitsi nyt, kun koranaepidemia pitää salit hiljaisina.

– Treenasin Riennossa ja kunto kasvoi. Ylimääräinen höttö karisi kropasta. Sparrasin lopulta kilpailijoiden kanssa ja pohdin, että miksipä en kokeilisi kilpamatsia. Sitä varten aloitin treenaamaan kovemmin. Tavallaan ylitin itseni, että uskalsin ottaa sen kilpamatsin.

Eräänä aamuna valmentaja soitti Sasselle kello kahdeksan aamulla: Pystytkö ottelemaan tänään? Salikisat olisi. Ja vastustaja puuttuu yhdeltä kaverilta.

Ottelu alkoi kahdeltatoista. Se oli niin sanottu harjoitusottelu, Sasse kertoo. Se ei ollut virallinen, mutta oteltiin kuin oikea matsi.

– Siitä vain aamupuuro naamaan ja puntarille. En kerennyt jännittämään. Tulihan siinä molemmin puolin nenään ja silmä mustaksi. Viimeisessä erässä olin jo ihan kuitti. Mutta seuraavana päivänä valmentaja soitti, että sehän meni hyvin ja kehui ottelua. Jos se olisi ollut oikea ottelu, hän olisi saanut minut voittajaksi. Se tunne palkitsi.

Pelko kulkee matkassa

Muutama vuosi sitten Sassen valmentaja kuoli sydänkohtaukseen nyrkkeilysalilla. Nyt jälkeenpäin asia on mietityttänyt. Hänelle olisi voinut käydä sama treeneissä.

Valmentaja oli Sasselle kuin isähahmo. Hän kuoli 67-vuotiaana ja Sassen tietojen mukaan se oli sepelvaltimoiden tukosten aiheuttama infarkti. Sama valmentaja tsemppasi Sassea kolmetoista vuotta salilla, vaikka kilpailut jäivät muutamaan otteluun.

– Kotona sairauslomalla sitä tuli mietittyä, että mitä sitä olisi voinut sattua. Kävin vielä iltamyöhään itsekseni lenkillä Puijon rappusissa, kun minulla oli infarkti päällä. Ja kerran ehdin käydä kuntosalilla nostelemassa painoja. Missä tahansa olisi voinut tulla se totaalinen blokki, vaikka autoa ajaessa.

Aiemmin Sasse on onnistunut välttämään sairaalakäynnit, lukuun ottamatta keuhkokuumeen ja verenpaineesta johtuvaa päänsäryn hoitoa. Aikoinaan sparrausottelussa hän sai osuman suoraan sydämen viereen ja rintarankaan tuli ruhje. Se oli todella kivulias, Sasse muistaa. Siitä jäi muistoksi kohouma sydämen viereen.

Sydäntapahtuman syitä etsimässä

Sydäntapahtuman jälkeen Sasse Savolainen tarkasteli vanhoja laboratoriotuloksia. Hän huomasi, että nelisen vuotta sitten huono kolesteroli eli LDL oli reippaasti yli neljän. Arvon pitäisi olla alle kolme, Sasse tietää. Hyvä kolesteroli eli HDL oli tuolloin vähän yli yhden. Parissa vuodessa HDL tippui alle yhden.

Sen verran huolissaan Sasse oli kolesteroliarvoista, että hän lisäsi salaattia, vihanneksia ja kolesterolia alentavaa margariinia ruokavalioonsa. Punaisen lihan syöntiäkin hän vähensi. Mutta kolesterolin laskemisesta huolimatta se pirulainen ehti iskeä, Sasse harmittelee.

Jälkeenpäin Sasse kuuli, että hänen mummonsa veli kuoli yllättäen nelikymppisenä. Mummon isä oli kuollut myös suht nuorena sydänpysähdykseen jossain heinäpellolla. Äidin suvun puolelta kahdella tai kolmella miespuolisella on ollut sepelvaltimotauti.

Uniapneadiagnoosin Sasse sai vuonna 2017. Diagnosoimattomana se on saattanut pitää verenpainetta normaalia korkeampana, hän epäilee. Nykyisin hän nukkuu paremmin, kun sai hoidon uniapneaan.

Lukioaikana Sasse perusti Hole In The Head-yhtyeen. Vuonna 2017 oli yhtyeen 20-vuotisjuhlakeikka. Hän on keikkaillut vuosia myös erilaisten duojen kanssa ja myös soolona. Työn ohessa ahkera viikonloppukeikkailu myöhään valvomisineen sekä muu stressi elämässä ovat saattaneet edesauttaa sairauskohtausta, hän pohtii.

Musiikki on Sasselle elämäntapa ja edelleen sivutyö.

– Levyn julkaisu ja tuottaminen vei kaiken vapaa-ajan duokeikkojen lisäksi. Meillä ei ollut mitään levy-yhtiötä. Kaikki tehtiin itse julkaisusta lähtien.

Sasse työskentelee kuntoutusalalla, jossa on toiminut ammatikseen jo kuusitoista vuotta, pääasiassa psykiatrian piirissä. Työ on pääasiassa tällä hetkellä päivätyötä arkena.

Heti sydäntapahtuman jälkeen hän jutteli esimiehen kanssa, ja tämä suhtautui tapahtuneeseen myötämielisesti. Esimies sanoi, että jos stressi alkaa tuntua kuormittavalta, Sasse voi puhua työajanlyhennyksestä työterveyslääkärin kanssa.

Kolmen viikon sairausloman jälkeen tapahtumasta hän jatkoi kuitenkin työtään kokoaikaisesti.

Kotiutushoitaja ja fysioterapeutti rohkaisivat

Sasse Savolainen odotti, että hän olisi sairaalassa päässyt keskustelemaan lääkärin kanssa. Hoitajat kertoivat kyllä aina jotain, minkä kiireeltään kerkesivät. Kotiutushoitajankin aika jäi väliin, koska Sasse oli sairaalassa viikonloppuna ja hänet kirjattiin ulos sunnuntaina. Tottakai hänelle kerrottiin jatkokontrollista. Myös luettavia ohjeita ja nettilinkkejä tuli.

Sasse soitti sairaalaan ja sai kotiutushoitajalle ajan jälkeenpäin.

– Se oli paras juttelu, mitä on koko hommasta ollut kenenkään kanssa. Hoitajalla oli minulle tosi paljon aikaa, varmaan puolitoista tuntia. Hän osasi kattavasti vastata kaikkiin kysymyksiini.

Fysioterapeutin toimintakokeessa selvisi, että verenpaineet ovat erinomaiset, puristusvoima keskivertoa parempi ja istuma-asentoon hän nousi penkiltä 59 kertaa minuutin aikana. Kävelytestin jälkeen verenpaine laski hyvin. Fysioterapeutti suositteli liikuntaa.

Sen Sasse haluaa sanoa, että samoja treenejä kuin hän tekee, hän ei voi suositella muille. Jokaisella infarktin saaneella on yksilöllinen hoito ja jokaisen pitää oman hoitotahon kanssa sopia, mikä liikunta sopii.

Sasse Savolainen kokeili nyrkkeilyä ensimmäisen kerran 14-vuotiaana. Harrastus kuuluu hänen elämäänsä edelleen. Kuva: Maaria Sahimaa, 2011.

Vertaistuki löytyy netistä

Sairaalassa sairaanhoitaja vinkkasi Sasselle, että hampaat kannattaa pistää kuntoon. Hammashoidon ajanvarauksessa henkilö kysyi, onko hän kuullut Facebookissa olevasta vertaistukiryhmästä.

– Sitä kautta sain tiedon Nuoret sydänsairaat -ryhmästä. Muuten en tiedä, olisinko saanut niin hyvää vertaistukea ja päässyt lukemaan muiden sairastuneiden tarinoita.

Kotiutusta Sasse miettii vieläkin.

– Kyllä siinä oli aika puulla päähän lyötynä. Nyttenkö mä vaan lähden tästä töihin näiden kuolemanpelkojen kanssa? Voisiko siellä osastolla jo kotiutusvaiheessa sanoa, että tällainen ryhmä nuoremmille on olemassa. Se on kuitenkin aika nykyaikaa, että ihmiset ovat Facebookissa.

Facebook-ryhmässä hän on lukenut sairastuneiden kirjoituksia esimerkiksi siitä, miten jollain on tullut kunnon infarkti. Onneksi Sasselle ei ehtinyt tulla kuoliota eikä arpeutumia.

– Silti välillä ahdistaa se, että jos tulee uusi tukos, vaikka on lääkkeet ja olen jättänyt pahat rasvat pois. Käykö silti huonosti, vaikka tekisin parhaani? Kun ikää on vasta 42, niin paljonko tässä on elinikää jäljellä?

Nyt sydäntapahtumasta on muutama kuukausi aikaa. Ensimmäiset viikot olivat pahimpia. Yöllä tuli kuolemanpelkoa ja ahdistuskohtauksia

– Niitä ei ehkä enää ole ollut, enemmänkin ajatuksissa. Se on varmaan auttanut, että olen kuullut hyviäkin tarinoita ihmisistä, jotka ovat eläneet pitkän ja hyvän elämän sydänsairauksista huolimatta.

Toipuminen jatkuu

Haastattelun aikoihin Sasse Savolainen lomailee. Hän lukee juuri sydänlääkäri Sandeep Jauharin kirjaa. Siinä sydänlääkäri kertoo muun muassa nuorista urheilijoista, jotka ovat kuolleet, kun jääkiekko tai pesäpallo osuu suoraan sydämen kohtaan juuri tietyllä sydämenlyönnin hetkellä. Osumasta voi aiheutua kammiovärinä ja kuolema. Kevyttä lomalukemista, hän sanoo.

Sasse on alkanut tekemään sydänaiheisia biisejä omana terapianaan. Musiikki kertoo niistä tuntemuksista, kun ei oikein löydy vertaistukea oman ikäisissä. Sanat syntyivät hetkessä. Kolmen biisin demot ovat nyt valmiina.

– Jospa julkaisen ne jossain vaiheessa, jos niistä olisi jollekin vertaistukea. Musta huumori voi auttaa.

Aika on kulunut mukavasti myös muun musiikin tekemiseen. Hän opetteli viime vuoden koronakeväänä äänittämään musiikkia tietokoneohjelmalla ja musiikkia on syntynyt paljon.

Myös keittojen saloihin Sasse on perehtynyt, kun kevyet ruuat kiinnostavat. Ystävä on neuvonut. Nyt kasvis- kala- ja kanakeitot valmistuvat omasta takaa.

Tänään Sasse menee syömään järvikalapullia samaan ravintolaan, missä hän luki kännykästään olevansa äkkikuoleman vaarassa.

Sydäntapahtuman jälkeinen ensimmäinen kontrollikäynti on kahden viikon päästä.

– Vähän jännittää, että onko lääkkeet tehonneet.

—

Ylilääkäri ja liikunta-asiantuntija kommentoivat

Sairastuminen jättää pelkoja. Sasse Savolainen miettii esimerkiksi sitä, meneekö jokin suoni stenttauksen jälkeen uudestaan tukkoon.

– Totta kai uusi ahtauma jossain muussa suonessa tai toisessa kohdassa samaa suonta on mahdollinen, toteaa Sydänliiton ylilääkäri Anna-Mari Hekkala.

– Stenttauksella on avattu vain yksi ahtain kohta suonistossa, mutta sairaus voi edetä muualla. Sen vuoksi terveelliset elintavat ja hyvä lääkehoito ovat tärkeitä. Niillä estetään uudet tapahtumat. Jos sairaus saadaan pysäytettyä, elinajanennusteen voidaan sanoa olevan sama kuin muillakin suomalaisilla miehillä.

Hekkala tutkii Sassen kolesteroliarvoja ja toteaa, että aikaisemmissa arvoissa oli selvä syy sairaudelle: matala HDL-kolesteroli ja kohonnut LDL. HDL-kolesteroliin vaikutetaan elintavoilla, kun taas lääkehoidon kohde on LDL-kolesteroli, joka tulisi saada mahdollisimman alas. Myös kohonnut verenpaine selittää Sassen sairastumista.

Liikunta on sepelvaltimotaudin etenemisessä tärkeä tekijä, sanoo Sydänliiton liikunta-asiantuntija Annukka Alapappila.

– Nyt vain liikkumaan itselle mieluisalla tavalla. Omia tuntemuksia kannattaa kuunnella niin, että olo tuntuu hyvältä niin liikunnan aikana kuin sen jälkeen. Liikkuessa saat hengästyä ja hikoilla. Lisäksi säännöllisyys on tärkeää. Viikossa kun liikut kaksi ja puoli tuntia reippaalla teholla tai puolitoista tuntia rasittavalla teholla, sillä on mahdollisia vaikutuksia kolesteroliarvoihin. Lääkkeet pitää ottaa ja jos liikunnan ansiosta lääkeannokseen on syytä tehdä muutoksia, päätöksen tekee hoitava lääkäri.

Sasse miettii myös sitä, voiko stentille käydä harjoituksissa jotain, kun hän juoksee, hyppii, punnertaa tai lyö nyrkkeilysäkkiä.

– Huolta ei ole, sillä stentti ei ole este millekään liikunnalle. Se ei irtoa tai rikkoonnu, vaikka tekisit koviakin treenejä, Anna-Mari Hekkala kertoo.

Lääkeitä Sassella riittää viittä erilaista, muun muassa trombosyyttien eli verihiutaleiden toimintaa estävää lääkettä. Vuoden verran lähikontaktiharjoitukset saavat jäädä, Sasse toteaa. Verenvuotoriski kuitenkin mietityttää häntä.

– Mustelmia syntyy nyt helpommin, mutta ne eivät ole vaarallisia. Kun määräaikainen Brilique-lääkitys loppuu, vuotovaara vähenee huomattavasti. Pelkällä Primaspanilla vuotovaara on pieni, Hekkala rauhoittelee.

Lääkkeet Sasse ottaa aamulla. Hän miettii, onko ajalla merkitystä.

Anna-Mari Hekkalan mukaan ottoajalla on merkitystä. Kolesterolilääke kannattaisi ottaa illalla, koska sen vaikutusteho on silloin parempi. Jos käytössä on ACE-estäjä tai ATR-salpaaja, verenpainelääkkeen voi ottaa illalla.

– Brilique otetaan kaksi kertaa päivässä, mutta lääkehän loppuu kardiologin määrittämän ajan jälkeen. Pääasia on, että lääkkeet tulee otettua joka päivä.

Lisätietoa:

Lääkehoitoa tarvitaan sepelvaltimotaudissa aina, sairauden kaikissa vaiheissa.

Sepelvaltimotautia sairastavan liikunta

Jujutsu ja filippiiniläinen taistelulaji escrima vaativat täydellisen keskittymisen, ja se sopii Antti Aholle. Sydäninfarkti unohtuu salilla täysin.

Uniapneaan liittyy suurentunut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin