Sairaanhoitajana sydämen vajaatoiminnasta huolimatta
Sari Vehkamaa tekee töitä sydänpotilaiden kanssa. Hän muistuttaa muita, että itselleen pitää olla armollinen ja levätä, kun siltä tuntuu.
Sairaanhoitajakoulussa opiskelijat tekivät toisilleen EKG-harjoituksia. Silloin Sarilla huomattiin jonkinlainen rytmihäiriö. Ensiavussa kuitenkin katsottiin, ettei ole syytä huoleen. Loppuvuodesta Sari pääsi rasituskokeeseen, kun rytmihäiriöt jatkuivat. Rasituskokeen aikana ilmaantui vasen haarakatkos.Sepelvaltimot osoittautuivat puhtaaksi. Verenpainelääkityksen hän sai.
Valmistuttuaan Sari muutti Lahteen, kun hän pääsi Päijät-Hämeen keskussairaalan kardiologiselle osastolle töihin. Vuorotyötä tekevät kävivät joka vuosi työterveyslääkärin vastaanotolla. Siellä Sari kertoi, ettei tyttären koiran kanssa lenkkeillessä enää oikein jaksanut mäkiä ylös ja portaiden nousu otti voimille. Rasittava hengenahdistus ei lääkäriä mietityttänyt.
– Sinä olet niin lihava, mene salille ja laihduta, Sari kertoo lääkärin todenneen.
Kolme vuotta sitten Sari muutti takaisin Joensuuhun
Yövuoroa tehdessään Sarin leposyke nousi 120:een eikä se tahtonut laskea millään. Työkaverit komensivat Sarin päivystykseen. Jatkotutkimuksissa selvisi, että vasen haarakatkos näkyi nyt koko ajan.
Parin kuukauden kuluttua tutkimuksissa huomattiin, että sydämen vasemman kammion pumppausteho eli ejektiofraktio oli vain 35 prosenttia. Normaali ejektiofraktio (EF) on yli 50 prosenttia.
Sarille asennettiin iskevä vajaatoimintatahdistin. Lopulta hänellä diagnosoitiin sydäntä laajentava eli dilatoiva kardiomyopatia.
– Tunnen kyllä, että yön hiljaisina tunteina tahdistin tekee töitä.
Diagnoosin jälkeen Sari jätti hetkeksi kolmivuorotyön. Nyt hän tekee kaksi tai kolme yötä kolmessa viikossa.
Yövuoroja Sari tekee mielellään. Aamuvuoroon herääminen tuntuu hänestä rankimmalta.
– Olen aina tehnyt paljon töitä, mutta nykyään olen oppinut olemaan armollinen itselleni. Osaan sanoa myös ei. Jos tuntuu, etten jaksa tehdä mitään, voin mennä sohvan nurkkaan telkkaria katsomaan.
Liikuntaa vajaatoiminnasta huolimatta
Sari pyrkii elämään normaalia elämää. Hän asuu avopuolisonsa kanssa kaksistaan. Kohta 30 vuotta täyttävät kaksoset asuvat jo omillaan.
Zumbatunneilla hän käy, kun työvuorot sen sallivat. Lisäksi hän harrastaa kilpakeilausta.
Sari on joskus mitannut, että työvuoron aikana hän saattaa kävellä viisikin kilometriä.
Lisäksi kesällä hän pyöräilee työmatkat, kuusi kilometriä suuntaansa.
– Joensuussa keskussairaala on ison mäen päällä, se on viimeinen rutistus.
Työpaikalla sydänkeskuksessa työkaverit kyselevät usein, miten hän voi.
Sairaanhoitajana Sari tekee töitä sydänpotilaiden kanssa, ymmärtää heidän ajatuksiaan ja pelkojaan.
– Tiedän itse, mitä tuntuu olla tutkimuspöydällä. Osaan asennoitua hoitajana potilaan asemaan.
Yritän tsempata ihmisiä esimerkiksi pallolaajennuksen jälkeen, että tästähän se elämä vasta paranee. 
3 x iloa tuottavaa asiaa
1. Kilpakeilailu sopii myös vuorotyötä tekevälle, sillä harjoitella voi, kun aikaa on.
2. Työmatkapyöräily on kätevä tapa saada päivän liikunta-annos. Lisäksi työvuoron aikana tulee liikuttua viisikin kilometriä.
3. Sydänyhdistyksestä saa vertaistukea ja Sydänliiton järjestämille kursseille kannattaa osallistua. Lisäksi SPR:n ensiapuryhmässä saan käyttää ammattitaitoani hyväksi.
Sari Vehkamaa
Kuka
51-vuotias sairaanhoitaja.
Miksi
Työskentelee keskussairaalassa Joensuussa.
Miten
Sydämen vajaatoiminta -diagnoosi ei hidastanut Sarin työtahtia. Nyt hän rohkaisee muita sairastuneita olemaan itselleen armollinen. Pitää muistaa myös levätä.
Lue myös:
Pieni liikuntakipinä kasvoi isoksi roihuksi
Sepelvaltimotautiin sairastuminen ja tehty pallolaajennus eivät riittäneet elämänmuutoksiin. Söin vain määrätyt lääkkeet. Vasta kolme vuotta myöhemmin tehdyt kaksi uutta pallolaajennusta vakuuttivat minut todella, Johanna kertoo tarinassaan.