Sepelvaltimotaudista ja elinsiirrosta huolimatta ”olen hengissä”

Elettiin vuotta 1978. Heidi Elonmaa oli kaksivuotias, ja hän halusi vain nukkua. Ylihoitajana TYKS:ssä työskennellyt äiti arveli, että jotain on pielessä. Kun diabetes todettiin, Heidi asui sairaalassa yli kuukauden.

– Silloin diabetesta hoidettiin, miten osattiin. Sokerit oli varmasti korkealla, kun koko ajan oli syötävä. Verensokerimittareitakaan ei ollut vielä tuohon aikaan. Diabetes oli kuin kuolemantuomio kun ymmärsin diagnoosin.

Munuaisten vajaatoiminta antoi merkkejä

Heidi täytti 19 vuonna 1995 ja alkoi odottaa esikoistaan. Raskaus alkoi hyvin mutta sitten Heidi sairastui pre-eklampsiaan. Tuolloin vielä puhuttiin raskausmyrkytyksestä, jossa verenpaine kohoaa ja virtsaan erittyy proteiinia. Koska Heidin paino nousi ja vauvan olo näytti tukalalta, lääkärit tekivät sektion.

Kolme viikkoa myöhemmin Heidi täytti 20 vuotta ja sai ylioppilaslakin. Hänelle aloitettiin verenpainelääkitys, jotta verenpaine saadaan pysymään normaalina.

– Nuorena en osannut asiaa ajatella ja verenpainelääkettä söin kun muistin. Siinä vaiheessa ei paineet olleet korkeat mutta ennaltaehkäisevästi lääkitys aloitettiin.

Kun Heidi kahdeksan vuotta myöhemmin alkoi odottaa toista lastaan, verenpaine oli heti koholla, nestettä kertyi kehoon ja proteiinia löytyi virtsasta. Myös toinen lapsi syntyi sektiolla.

Toisen lapsen syntymän jälkeen verenpaine-lääkitystä lisättiin ja kreatiiniarvoa seurattiin. Olo oli väsynyt ja vähän voimaton. Kauppakassien kanto ei onnistunut.

Varjoainekuvaus paljasti yllätyksen

Heidille tehtiin varjoainekuvaus, joka paljasti sepelvaltimotaudin. Vuonna 2022 hän joutui avosydänleikkaukseen, jossa rintalasta avattiin ja tukkeutuneita suonia ohitettiin. Sydän hoidettiin kuntoon mahdollista tulevaa munuaissiirtoa varten.

Ohitusleikkauksesta Heidi toipui hyvin. Hän palasi kolmen kuukauden sairausloman jälkeen töihin.

Vuonna 2023 munuaisten vajaatoiminta oli edennyt vaikea-asteiseksi.

– Valitsin itse hemodialyysin ja kun se oli aloitettu, meni varmasti vain pari viikkoa niin olo alkoi helpottumaan ja voimat alkoi palata takaisin. Tätä ennen olin ollut myös tiukalla vähäproteiinisella dieetillä. Minä varoin kaliumia, natriumia ja fosforia. Kaura oli kaikessa hyvää. Vaaleat kalat ja kana kävivät. Vihanneksia sai syödä mutta esimerkiksi peruna ja muutamat hedelmät ovat kiellettyjä. Eli kiivi, avokado ja banaani.

Elinsiirtojonosta leikkaussaliin

Heidi ehti olla dialyysissä vuoden ja kaksi kuukautta, elinsiirtojonossa noin vuoden.

– Dialyysin alettua minulle tehtiin nopeasti loppuja elinsiirtolistalle tarvittavista verikokeista. Suunnitelmissa oli tehdä sekä munuaisen- että haiman siirto, arkisesti kombisiirto. Jonosta olin pois flunssan takia kuukauden ja koronan takia toisen kuukauden.

Leikkaus sujui hyvin, Heidi kertoo. Hän vietti sairaalassa noin kolme viikkoa. Kortisoni lopetettiin ja munuainen toimi hyvin. Tulehdusta torjuttiin suonensisäisillä antibiooteilla. Kaiken piti olla hyvin.

Sitten Heidille nousi hurja kuume ja TYKS:n päivystyksestä hänet kuljetettiin nopeasti takaisin Meilahden elinsiirtoyksikköön.

– Osastolle minut vietiin perjantaina 26.7.24. Kokeita tehtiin ja parin päivän päästä ilmoitettiin, että siirretty haima on tulehtunut ja se pitää leikata pois. Maailmani romahti siinä kohtaa.

Jokin bakteeri oli jäänyt Heidin vatsaan, joten hän söi antibioottia vielä kotiin päästyään.

Syyskuussa hän pyörtyi yllättäen. Virottuaan hän soitti itselleen apua. Ambulanssi tuli. Mitään ei näkynyt päällepäin. Hän tunsi olonsa reippaaksi mutta ei pysynyt pystyssä. Päivystävän lääkärin ehdotuksesta Heidi jäi kotiin odottamaan miehen paluuta töistä.

Mies teki ruuan ja Heidi söi sängyssä maaten.

– Kaikki tuli läpi. Soitin uudelleen ambulanssin. Pillit päällä minut kiidätettiin sairaalaan. Kiire oli. Menetin tajuntani. Heräsin tähystysleikkauksen aikana. Kovasti yrittivät jotakin saada johonkin kiinni. Seuraavaksi heräsin teholta. Lääkäri kertoi, että hengenlähtö oli hiuskarvan varassa. Minussa oli kaksi reikää, jotka sisälläni ollut bakteeri oli tehnyt. Toinen oli suolessa ja toinen munuaisen verisuonessa. Minut lähetettiin vielä Meilahteen korjausleikkaukseen.

– Tärkeintä on, että olen hengissä ja munuainen voi todella hyvin. Sairaalasta pääsin lokakuun loppupuolella ja parantuminen tämän jälkeen oli hurjaa. Palasin lähihoitajana töihin kehitysvammapuolelle tammikuussa 2025.

Heidi iloitsee siitä, että munuainen oli todella sopiva hänelle. Myös sydän voi hyvin. Töitä hän tekee sataprosenttisesti.

Tarkastus oli Turussa, kun vuosi elinsiirrosta oli kulunut.

– Eräs lääkäri, joka oli ollut pelastusoperaatiossa mukana, kertoi, että kun verenvuoto oli leikkauksessa saatu tyrehdytettyä, saatettiin hieman kiljahdella innosta.

Vertaistuki tärkeää

Vertaistukea Heidi on saanut muilta diabetesta sairastavilta, Nuoret sydänsairaat -Facebook-sivustolta ja elinsiirtoystäviltään.

– Meitä on kahdeksan tytön oma porukka, jossa minä olen ainoa, jonka kombisiirto epäonnistui. Olen iloinen kaikkien muiden puolesta. Minä sain lopulta diabeteksen hoitoon uudenlaisen, huippuälykkään pumpun. Nyt ensimmäisen kerran tuntuu, että diabeteksen hoidossa on järkeä.

Lue myös

Vertaistuesta voimaa ja helpotusta pelkoihin