Hyppää sisältöön

Kun kuolema pelottaa

Kuolema on olemukseltaan tuntematon, lopullinen, ja jokainen ajattelee siitä omalla tavallaan. Luultavasti useimmat meistä pelkäävät joskus kuolemaa, jollei omaansa, niin rakkaan läheisen. Kuolema saa pelottaa, ja pelkoa on hyvä käsitellä myötätuntoisin, lempein ottein.

Teksti Tiia Hagström, kuvitus Maija Ukko
Julkaistu 27.10.2022
Päivitetty 31.10.2022

Kuolemanpelko on yksi voimakkaimmista peloista, joita elämässään saattaa kokea. Ajatus elämästä luopumisesta ja irti päästämisestä voi tuntua ahdistavalta ja raskaalta kantaa. Tähänastiset elämänkokemukset ja tulevaisuuden haaleat hahmotelmat, toiveet ja unelmat kietoutuvat yhteen nykyhetken kanssa ja näkökulma elämään voi muuttua hetkessä. Kuolema ja kuolemanpelko ovat yhteiskunnassamme tabuja – siitä huolimatta ne ovat täysin luonnollisia asioita ja koskettavat meistä jokaista jonakin päivänä.

Sairastuminen nostaa esiin tunteita ja ajatuksia

Sairastuminen sydänsairauteen voi kokonaisvaltaisuudessaan nostaa esiin myös kuolemaan liittyviä tunteita ja ajatuksia. Pelko, suru, syyllisyys ja viha voivat täyttää ajatukset. Toisille nämä vaikeat tunteet ilmenevät epämääräisenä pahana olona, vihaisuutena tai väsymyksenä, jota ei oikein osaa pukea sanoiksi. Kyseessä ovat väkevät tunteet, jotka esiin noustessaan toivovat kuitenkin tulevansa lempeydellä kohdatuksi ja hyväksytyksi, nähdyksi ja kuulluksi. Tunteiden pois työntäminen ja ajatusten välttely kutsuvat ne sitkeästi uudelleen paikalle, kunnes ne huomataan.

Mitä minulle tapahtuu, kun kuolen? Kauanko minulla on aikaa? Uskallanko enää suunnitella elämääni? Mitä jos saan sydänkohtauksen? Kysymyksiä voi olla enemmän kuin vastauksia, eikä kukaan voi vastauksia tai lupauksia antaa. Toisaalta kysymysten esittäminen on tarpeellista, ne voivat auttaa tunnistamaan, mitä kuolemassa eniten pelkää, ja mistä pelko mahdollisesti kumpuaa. Oman tunteen tunnistaminen ja sen läsnäolon hyväksyminen voi lievittää oloa. Omien tunteiden tutkiskelun avulla voi sanottaa omaa kokemustaan itselleen ja muille, tehden tunteet todeksi ja näkyviksi.

Kuolema saa pelottaa

Sairastumiseen liittyvät tapahtumat voivat olla ahdistavia, joskus traumatisoiviakin. Jotkut kokevat sairastuessaan ahdistusta sekä masennusta, ne itsessään voivat lisätä kuolemaan liittyviä ajatuksia ja kuolemanpelkoa. Sairastumiseen voi olla vaikeaa suhtautua ja olo sen kanssa voi olla yksinäinen. Epätietoisuus tulevasta, kehon tuntemukset ja omat tunteet voivat tuntua vierailta. Itsensä löytäminen uuden asian edessä voi kuormittaa mieltä kovastikin. Lähellä olevat ihmiset eivät tiedä, mitä sairastunut tarkalleen ottaen käy läpi ja se voi aiheuttaa ristiriitoja. Oman haavoittuvaisuuden kohtaaminen uudella tavalla on useimmiten hämmentävä kokemus.

Sydänsairaus voi aiheuttaa fyysisiä oireita, kipuja tai muita tuntemuksia kehossa, joiden vuoksi kuolemaan liittyvät ajatukset voivat olla herkästi läsnä fyysisten oireiden lisätessä epävarmuutta. Uusi lääkitys voi tuoda oman lisänsä stressaaviin asioihin. Kun sydän tykyttää kovasti liikkuessa tai nitrosuihke pitää muistaa ottaa aina mukaan ulos lähtiessä, on täysin luonnollista, että mieleen voi hiipiä pelko.

Mikä silloin tuo sinulle turvaa tai lohtua? Turvaa voi tuoda mikä tahansa hyvin arkinen asia, esimerkiksi nykyhetkeen keskittyminen, tavallisen arjen askareen tekeminen, lepääminen, käsitöiden tekeminen, musiikin kuuntelu, kirjoittaminen tai muu rauhallinen tekeminen, joka on sinulle mieluisaa ja tuttua. Turvallisuuden tunteen vahvistaminen voi tehdä oloa paremmaksi, vaikka pelon tunnetta ei työntäisikään pois.

Kuolemanpelko ja sairastumisen aiheuttamat vaikeat tunteet voivat aiheuttaa myös häpeää. Häpeä voi lisääntyä, kun omaa pelkoa käsittelee kovin ottein: ajatellen, että jotakin ei saisi tuntea tai että tunteet olisivat vääränlaisia. Kaikilla tunteilla on kuitenkin jokin tärkeä viesti, eikä niissä ole oikeaa tai väärää.

Haavoittuvaisuus voi tuoda lähemmäksi

Joskus huoli läheisistä voi aiheuttaa tai lisätä kuolemanpelkoa. Miten muut pärjäävät sitten kun minua ei enää ole? Samanaikaisesti läheisillä voi olla pelkoja sairastuneen sairautta sekä kuolemaa kohtaan ja jokainen ilmentää niitä omalla tavallaan.

Kuolemanpelosta avoimesti puhuminen läheisen ihmisen kanssa voi itsessään olla niin pelottavaa, etteivät kaikki ole ollenkaan valmiita siihen. Oman haavoittuvaisuuden näyttäminen ja kipeän asian ääneen sanominen voi kuitenkin tuoda toisen lähemmäs itseä, saman asian äärelle. Inhimillisyyden jakaminen voi parhaimmillaan lohduttaa ja antaa voimaa.

Merkityksellisyyden näkeminen elämässä

Filosofi Frank Martela kuvaa elämästä ja sen merkityksellisyydestä, kuinka: ”merkityksellisyys toteutuu elämän aikana, ei sen jälkeen.” Kun elämä koettelee ja aiheuttaa tuskaa, voi merkityksellisten asioiden ja hetkien näkeminen auttaa löytämään uudenlaisen näkökulman. Jokainen tarkastelee elämäänsä ja kuolevaisuuttaan omista lähtökohdistaan käsin. Joillekin oma vakaumus tai ajatukset kuoleman jälkeisestä elämästä voivat helpottaa pelkoa. Toiset saattavat ajatella, että jää aikanaan elämään läheisten muistoissa ja sydämissä.

Elämän rajallisuuden ymmärtäminen sairastumisen myötä voi vaikeiden tunteiden lisäksi nostaa pintaan arvokasta pohdintaa siitä, mitä pitää elämässään juuri nyt merkityksellisenä, mitkä arvot ovat itselle tärkeitä ja ketkä ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa haluaa viettää aikaa. Martela kiteyttää vaikeista koettelemuksista selviämistä seuraavasti: ”jos kärsimyksenkin keskellä löytyy jokin toivo merkityksellisyydestä, siitä voi olla apua.”

Itsemyötätunnon valjastaminen voimaksi

Itsemyötätunto voi olla avuksi silloin, kun kuolemanpelko tai sairauteen liittyvät vaikeat ajatukset valtaavat mielen.

Itsemyötätuntoa on viime vuosina tutkittu enenevästi ja sen tiedetään lievittävän ahdistusta, masennusta, pelkoja ja lisäävän psykologista hyvinvointia esimerkiksi sairastuneille sekä erilaisia traumaattisia tapahtumia kohdanneille. Sen on havaittu lisäävän resilienssiä, eli mielen joustavuutta, joka osaltaan auttaa selviytymään hyvin vaikeistakin asioista elämässä. Itsemyötätunto ei tarkoita itsesääliä tai itsekeskeisyyttä, vaan lempeän ja jämäkän itsensä puolella olemisen taitoa ja ystävällisyyden osoittamista itselleen silloin, kun sitä eniten tarvitsee erilaisten elämän koettelemusten keskellä.

Itsemyötätuntotutkija Kristin Neff kuvaa itsemyötätunnon olevan mielen voima, jonka voi kärsimyksen kohdatessa valjastaa käyttöönsä kohdistamalla itseensä myötätuntoisia, ystävällisiä ajatuksia työntämättä vaikeita tunteita kuitenkaan pois.

Koska itsemyötätunto on taito, sitä voi oppia harjoittelemalla. Keskeistä on huomata oma kärsimys, inhimillinen keskeneräisyys ja haavoittuvaisuus. Joskus on helpompaa aloittaa myötätuntoisista ajatuksista rakkaimpiaan kohtaan, usein heille on helppoa toivoa hyvää ja ajatella ystävällisesti. Myöhemmin voi laajentaa ystävälliset ajatukset koskemaan itseään. Kolme osa-aluetta ilmenee itsemyötätunnossa: ystävällisyys itseä kohtaan (toivon itselleni hyvää), jaettu inhimillisyys (kärsimys on osa kaikkien elämää) sekä tietoinen läsnäolo nykyhetkessä (olen läsnä tässä hetkessä, hengitän).

Yksin ei tarvitse jäädä

Jos kuolemanpelko alkaa hallita ajatuksia ja elämää liiallisesti, eikä elämää pysty elämään normaaliin tapaan, asiaa kannattaa käsitellä ammattilaisen kanssa. Samoin, jos kuolemanpelko liittyy erityisesti johonkin osa-alueeseen sairaudessa, voi luotettavan sairautta ymmärtävän ihmisen kanssa löytää tapoja toimia sairauden ja pelon kanssa. Tässä vertaistukihenkilö voi olla apuna. Yksin ei tarvitse jäädä.

Kun kuolema pelottaa, voisiko näistä ajatuksista olla sinulle tukea vaikeiden tunteiden hetkellä?

  1. Pelon lempeä kohtaaminen vaikean tunteen pois työntämisen sijaan.
  2. Kysymysten esittäminen, esimerkiksi: Mitä pelkään? Mistä pelko tulee? Mitä ajattelen kuolemasta?
  3. Pelon hetkellä turvallisuuden tunteen lisääminen ja nykyhetkeen keskittyminen; mikä sinulle tuo turvaa?
  4. Haavoittuvuuden esiin tuominen läheiselle ihmiselle, vaikean asian jakaminen ja juttelu voi helpottaa oloa ja syventää ihmissuhdetta.
  5. Merkityksellisyyden huomaaminen omassa elämässä; mitkä ovat sinulle tärkeimpiä asioita ja arvoja?
  6. Itsemyötätunnon harjoittelu – oman kärsimyksen huomaaminen tietoisesti läsnä ollen ja ystävällisten ajatuksen kohdistaminen itseen.
  7. Keskustelu terveydenhuollon ammattilaisen kanssa voi joskus olla tarpeen, jos kuolemanpelko alkaa hallita arkea. Vertaistukihenkilöltä saa vertaistukea sairauden kanssa elämiseen ja ajatuksia voi vaihtaa luottamuksellisessa ilmapiirissä.

 

Sydänliiton YouTube-kanavan Myötätuntoinen mindfulness-harjoitus.

Lue myös:

Löydä oma tapasi harrastaa musiikkia

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi