Tanssi kuuluu kaikille

Kukin saa tanssia tavallaan.

Tätä viestiä Tuuli Harju ja Timo Pyykkönen tahtovat levittää niin omalla esimerkillään kuin ohjaamalla toisia tanssipareja. Pari vuotta yhdessä kilpaa tanssinut kouvolalainen combipari on jo niittänyt menestystä muun muassa pyörätuolitanssin maailmancupissa.

Tuomarit ovat kiittäneet kouvolalaisten tunteikasta esiintymistä. Tanssivasta avoparista välittyvä lämpö ja läheisyys saavat katsojan huokaamaan, joskus vaivihkaa pyyhkäisemään kyynelenkin poskeltaan.

Tanssista on tullut molemmille sydämenasia, joka säätelee arjen ja pyhänkin aikataulut. Niissä huomioidaan myös Pyykkösen 8- ja 10-vuotiaat lapset edellisestä liitosta.

Kotkalaisjuurinen Harju ja Kouvolaan asettunut Pyykkönen tapasivat viitisen vuotta sitten tanssileirillä. Pyykkösestä tuli tuolloin Marko Ukkolan kanssa tanssineen Harjun valmentaja.

Ukkolan lopetettua Pyykkösen piti kaivaa sisäinen kilpatanssijansa esiin.

– Olin kilpakentiltä pois parikymmentä vuotta, mitä nyt välillä kävin boogiewoogien vetäisemässä, mies huoahtaa.

Turha jäädä jossittelemaan

16-vuotiaana Timo Pyykkönen, 51, valitsi nyrkkeilyn sijasta kilpatanssin Kouvolan Terpsikerhossa.

Seitsemisen vuotta tanssinut Tuuli Harju, 33, kiittääkin parinsa kokemusta ja sen ohella näkemystä, kärsivällisyyttä sekä kykyä ja halua soveltaa kuvioita pyörätuolitanssijalle.

Harju loukkaantui 18-vuotiaana sukellusonnettomuudessa. Selkäydinvamma vei pyörätuoliin, mistä alkoi avautua täysin uusi maailma.

– En jäänyt jossittelemaan, vaan menin eteenpäin. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Vammautumisesta on jo niin kauan, että pyörätuolielämästä on tullut minulle normi.

Jo ensikosketus pyörätuolitanssiin vei mukanaan. Lajiin juurtumista edesauttoi Uudenmaan pyörätuolitanssijat, mistä löytyi säännöllisesti harjoitteleva ryhmä.

Pikkuhiljaa järjestötoimintakin imaisi Harjun, joka nyt on Pyykkösen kanssa Kouvolan Terpsikerhon aktiivi, ja myös Suomen pyörätuolitanssiliitto Pytlin varapuheenjohtaja. Pyykkönen on hallituksen jäsen.

Joka matka on seikkailu

Parhaina viikkoina pari harjoittelee kahdeksan kertaa. Tähän syksyyn sisältyi erityisen tiukkaa treeniä parin valmistautuessa pyörätuolitanssin MM-kisoihin Belgian Mallessa.

Kahden vuoden takaisesta Italian MM:stä tuli kahdeksas tila. Siihen he eivät enää tyydy, kun plakkarissa on jo muun muassa ranking-ykkössija ja Hollannin maailmancup-voitto.

Harju ja Pyykkönen kilpailevat sekä vakioissa että latinalaisissa, ja arvelevat olevansa parhaimmillaan rauhallisemmissa tansseissa.

Pari viime vuotta tanssipari on saanut menestyksensä siivittämänä matkustaa maailmalla. Usein jo lähtö on oma seikkailunsa, jossa kummallakin on roolinsa.

– Olemme hyvin yhteen hioutunut tiimi. Tuuli varaa matkat, minä pakkaan ja raahaan laukut. Omat juttunsa tuo minun keliakiani. Totta kai sitä välillä hermostuu.

Hikeä ja estetiikkaa

Kilpatanssi on paitsi vaativaa ja hikistä urheilua, myös estetiikkaa, jossa ulkoasulla on tärkeä osansa.

– Minulle meikkaaminen on keino keskittyä ja nostaa esiintyjäpersoona esiin, Harju kertoo. Pyykkönen puolestaan tutustuu, kevyesti venytellen, esiintymispaikkaan.

– Ikä tekee tehtävänsä. Kropan herättely kisamoodiin kestää entistä pidempään. Meidän kilpailumme paraneekin loppua kohti. Toinen kierros yleensä sujuu ensimmäistä paremmin.

Tanssituoli on tavallista pyörätuolia kapeampi, köykäisempi ja pienipyöräisempi. Ulkona sillä ei juuri etene, mutta parketilla tuoli pysyy napakasti pystyssä ja kääntyilee – ainakin Harjun käsittelyssä – viehkeän vaivattoman näköisesti.

– Tuuli tekee vähemmän askelmokia, Pyykkönen naurahtaa kysyttäessä pysty- ja pyörätuolitanssijan eroja. – Visuaalisesti hän on matalammalla, ei liiku sivusuunnassa, eikä hypi.

Kynnysten yli yhdessä

Maailmalla puhutaan Para Dance Sportista eli paratanssiurheilusta. Kilpailuissa urheilijat luokitellaan toimintakyvyn mukaan. Pyörätuolitanssissa on kaksi kilpailuluokkaa.

Harju ja Pyykkönen painottavat kisatuomarien ammattitaitoa. Näiden tulisi erottaa, puuttuuko joku liike siksi, ettei sitä ole harjoiteltu vai siksi, että siihen ei fyysisesti pysty.

Pyörätuolitanssin suosio vain kasvaa. Ei ihme, tarjoaahan laji lukuisia mahdollisuuksia, kilpatanssin ohella sosiaalista kunto- ja terveysliikuntaa, niin yksin, kaksin kuin ryhmässäkin. Pyörätuolissa tai pystyssä.

– Ei tarvitse osata tanssia, aloittaa voi kuka ja koska tahansa, Pyykkönen kannustaa.

Harju toivoo voivansa tanssia ja kilpailla vielä pitkään, mutta myös osaavansa ajoissa jäähdytellä sekä jakaa kokemuksiaan ja oppimaansa muille.

Sitä pari tekee jo nyt, valmentamalla toista combiparia. Enemmänkin harrastajia Terpsikerhon salille Ruukinporttiin mahtuisi. Joillekuille kynnys saattaa tuntua liian korkealta, toisia estää ehkä kyydin tai tanssiparin puute.

Useimmat esteet pystytään ylittämään, kun yritetään yhdessä.

Menestystä Mallessa

Lokakuun lopun pyörätuolitanssin MM-kisat Belgian Mallessa olivat menestys kouvolalaispari Tuuli Harjulle ja Timo Pyykköselle. He sijoittuivat kuudensiksi Combi 1- luokan vakiotanssifinaalissa, jonne etenivät ilman uusintakierroksia suoraan karsinnoista.
– Saavutimme tavoitteemme, tanssipari iloitsi palkintojenjaon jälkeen. Kovatasoiseen MM-kisaan osallistui yli 170 tanssijaa 22 maasta, 18 kategoriassa. Kouvolan Terpsikerhon pari sai kiitosta etenkin tekniikasta ja tyylistä.
Hyvä palaute kannustaa kansainvälisessä ranking-tilastossakin korkealle sijoittuvaa paria jatkamaan seuraaviin arvokisoihin.
Olisiko tähtäin jo paralympialaisissa, jonka virallisiin lajeihin pyörätuolitanssi kuuluu myös Etelä-Korean PyeongChangissa vuonna 2018?
Lähde: Kouvolan Sanomat