Tanssin viemää

Lattarimusiikki innosti Annan aikanaan opettelemaan salsaa. – Menin salsakouluun kursseille ja myöhemmin myös koulun järjestämille tanssimatkoille Kuubaan. Ne olivat ihania matkoja, saimme tasokasta opetusta ja kävimme yhdessä tansseissa. Innostuin myös muista paritansseista. Liityin tanssiseura Hurmioon ja sen jälkeen olen käynyt tanssitunneilla, leireillä ja tietenkin lavoilla tanssimassa.

Mikä ihmeen kardiomyopatia?

Anna oli ollut matkalla ja sairastunut virustautiin. Hän oli hyväkuntoinen, mutta nyt yskä ei parantunut, mäkiä ei jaksanut nousta entiseen tapaan, rinnassakin oli tuntemuksia.

– Ihmettelin, mikä minulla on ja menin lopulta lääkäriin. Keuhkokuvassa todettiin sydänvarjo ja sydämen pumppausvoima oli heikko. Tutkimusten jälkeen sain diagnoosin dilatoiva kardiomyopatia. Kuntoutuminen oli aluksi haastavaa. Vajaatoimintatahdistimen sekä sopivan lääkityksen löytymisen jälkeen fyysinen suorituskykyni parani sitten aivan huomattavasti.

Anna liikkui tuntemustensa mukaan myös silloin, kun sairaus ei ollut vielä tasapainossa.

– Aluksi tein rentoutusharjoituksia ja harrastin joogaa. Oli hyviä ja huonoja päiviä. Kun oli huonompi, lepäsin, ja rentoutus- sekä tietoisuusharjoitukset auttoivat kuuntelemaan omia voimavarojani. Tanssi oli silloinkin tärkeää. Pystyin olemaan mukana tanssitunnilla, koska tanssin fyysinen rasitus on vaihtelevaa. Sairastuminen oli henkisesti rankkaa. Tanssiminen antoi hyvän olon tunnetta ja kohotti mielialaa.

Tällaistako tämä elämä nyt on?

Sairastuminen toi aluksi mukanaan paljon epävarmuutta ja pelkoja.

– Luin netistä sairauteeni liittyviä ennusteita ja itkin, että elämä oli tässä. Netistä löytyy paljon ilmeisesti jo vanhentunuttakin tutkimustietoa, joka lamauttaa. Lapseni olivat minusta huolissaan ja minä heistä. Ajattelin, että minun pitää lopettaa työni kokonaan, luopua rakkaista harrastuksista. Pahinta oli alun tietämättömyys siitä, mitä tämä sairaus tarkoittaa ja kuinka se etenee. Kysyin lääkäriltä, voiko tästä parantua ja hän kertoi, että monenlaisia hoitoja on. Ja vaikka sairaus on, vointi voi parantua ja paljon on terveyttä jäljellä.

Sain sairaalan kuntoutusohjaajalta muutaman vertaistukihenkilön puhelinnumerot ja soittelin heidän kanssaan. Heillä oli samankaltainen elämäntilanne. Sain jakaa keskusteluissa heidän kanssaan huoliani ja pelkojani, jotka hiljakseen hälvenivät. Aloin uskoa, että voin tulla parempaan kuntoon ja liikunta voi hoitaa minua. Tahdistimen laiton hyväksyminen oli tosi iso juttu. Juttelin siitäkin vertaistukihenkilöiden kanssa. Kardiologi sanoi, että eikö tanssissa ole tärkeää mennä samaan rytmiin, tahdistin auttaa sydämen puolia menemään samaan rytmiin. Oivalsin tahdistimen merkityksen ja se laitettiin minulle pari vuotta sitten.

Tanssitunnelma ja ilo

Tanssi on tuonut Annalle aina iloa. – Espanjan kielessä on sana ambiente, tunnelma. Tanssitunnelma on ihana, siihen liittyy myös musiikki ja tanssin myötä tulleet ystävät. Tanssi merkitsee minulle elinvoimaa sekä fyysisen kunnon yllä­pitoa. Tanssi on tosi monipuolinen liikuntamuoto, se parantaa liikkuvuutta, koordinaatiota ja tasapainoa. Se on välillä hengästyttävää, välillä rauhallista – vaihtelevaa. Ja siksi sitä oli mahdollista harrastaa, vaikka sairauden hoito ei ollut tasapainossa.

Tanssi on myös sosiaalinen laji. – Olen mukana tanssiseura Hurmiossa. Uuden on sinne helppo tulla, uudet otetaan ilolla vastaan. Harrastuksessa ei tarvita omaa tanssiparia, koska tunnit perustuvat siihen, että vaihdetaan paria. Olen saanut sieltä tuttavia ja ystäviä. Elämästäni puuttuisi tosi paljon, jos ei olisi tanssia. Uuden oppiminen on ihanaa. Tanssissa haluan vapautua suorittamisesta ja vain nauttia huomatessani, kun jokin alkaa sujua. Tanssissa kaikki ovat ikuisesti opettelemassa, tanssia ei kannata ottaa liian vakavasti.

Otan vähän rauhallisemmin

Sairastuminen muuttaa elämää ja arkea.

– Olen karsinut asioita, vähentänyt stressiä, rauhoittanut elämääni. Olen edelleen eläväinen, mutta on tärkeää muistaa rentoutuminen ja hidastaminen. Jos on liian kova tahti, niin sairaus muistuttaa, että hidasta ja lepää. Se on ystävä, joka sanoo, että Anna, ota vähän rauhallisemmin. Sairaus on opettanut kuuntelemaan itseäni entistä tarkemmin. Olen vähentänyt töitä ja saanut siten aikaa itseni hoitamiseen, omalle terveydelleni. Täysipäiväisen työn jälkeen en jaksaisi kuin olla. Olen ollut mukana kuntoutumista tukevilla kursseilla, jotka ovat tukeneet sitä, että itsensä hoitaminen kannattaa.

Käyn tanssitunneilla muutaman kerran viikossa ja silloin tällöin tanssileireillä. Siellä tapaan tanssiystäviäni. Paritanssit ovat kokeneet jonkinlaisen renessanssin. Nykyään kaikenikäiset harrastavat tanssia ja lavoilla käy sekä nuorempia että iäkkäämpiä tanssijoita. Tanssi sopii tosi hyvin myös sydänsairastuneelle, koska rasitusta voi säädellä eikä se ole kokoaikaista. Tanssi on osa elämääni, josta en halua luopua. Elämä olisi niin paljon tylsempää ilman tanssia.

Lavatanssit

Lavatanssit ovat osa suomalaista perinnettä ja edelleen suosittuja.

Lavatanssien perinteisessä etiketissä (toimintatavassa) naiset ja miehet seisovat omissa riveissään. Käytössä on joko sukupuoleen perustuvat hakuvuorot tai sekahaku. Lavaa kierretään vastapäivään ja paikallaan pysyville tansseille on usein osoitettu oma alue.

Orkesteri soittaa kaksi saman tanssirytmin kappaletta, jotka tanssitaan saman parin kanssa. Sen jälkeen molemmat kiittävät tanssista, mies palauttaa naisen paikalleen ja molemmat kiittävät vielä uudestaan.

Tanssit ja lavojen etiketti ovat viime vuosina myös uudistuneet. Naisia näkee yhä enemmän viejinä ja naispareina.

Tanssimaan voi opetella tanssikoulujen ja tanssiseurojen kursseilla. Hakeudu rohkeasti mukaan.

Lue myös ylilääkäri Anna-Mari Hekkalan artikkeli Sydäntä laajentava eli dilatoiva kardiomyopatia