Tasapainoilua tekemisen ja olemisen välillä

Paha olo syntyy, jos ihmiseltä puuttuu olemisen kyky. ”Kun pahan olon luonnetta ei tunnisteta, sitä lähdetään paikkaamaan hillittömällä tekemisellä” kirjailija, terapeutti ja kouluttaja Tommy Hellsten kertoo. Eli ihminen pyrkii kohentamaan ihmisarvoaan suorittamisella. Liiallisella tekemisellä ihminen paikkaa pahaa oloa ja merkityksen puutetta.

Jos ihminen osaa olla läsnä tässä hetkessä, hän hyväksyy hetkessä olevat vaikeudet ja vastoinkäymiset.

Mikä ihmisiä estää olemasta läsnä tässä hetkessä? Tommy Hellsten kysyy. Pelko, hän vastaa. ”Pelko ettei riitä, ei kelpaa eikä ole rakastettu. Pelko ettei käy hyvin vaan käy huonosti.”

Silloin ihminen alkaa huolehtia ja murehtia, kun pelko synnyttää kontrollia. Syntyvä kontrolli estää läsnäolon.

Hellstenin mukaan edellytys läsnäoloon on se, että ihminen uskaltaa olla heikko ja tarvitseva. ”Ihminen voi olla heikko, haavoittuva ja tarvitseva vain siellä missä vallitsee rakkaus.”

Kun mikään ei riitä

Tiina Tuomikoski kertoo kirjassa omakohtaisen tarinan:

Tuomikosken hallinnan tunne hapertuu, kun hänet irtisanotaan hänelle rakkaasta työstä. Hän kylpee häpeässä. Samoihin aikoihin avopuolison sairaus uusiutuu.

”Ja siihen samaan Hän ilmestyi. Uljas, ihana prinssi pelastamaan minut ankeasta arjestani”, Tuomikoski kertoo.

Tuomikoski janoaa kaikkea kuulemaansa ja tuntee saavansa balsami haavoilleen. ”Koin olevani arvokas ja ihailtava, erityinen.”

Hän yrittää järjen äänellä hillitä itseään ja tuntemuksiaan. Hän puhuu tilastaan ystävien, työnohjaajan ja ammattiauttajien kanssa. Kun Tuomikoski saa vastakaikua ihastukseltaan ja lupauksen jostain enemmästä, hän on valmis muutokseen.

Tuomikosken avopuoli muuttaa pois, kun kuulee uudesta miehestä. Tuomikoski iloitsee kuitenkin uudesta uljaasta elämästä, jonka hän otaksuu avautuvan hänen eteensä.

Jossain vaiheessa Tuomikoski havahtuu siihen, että hän on etäsuhteessa se, joka on yhteydenpidossa aloitteentekijä.

Tuomikoski elää unelmaansa, kertoo avoimesti itsestään. Jotain muuttuu lopullisesti yhteisellä kylpyläreissulla, jossa he kokevat yllättäviä pettymyksiä ja harmillisia vastoinkäymisiä. He ymmärtävät toisiaan väärin ja ylireagoivat tapahtumiin.

”Alun syvä turvallisuuden tunne oli tipotiessään.”

Tuomikoski on yksin, traumatisoitunut ja shokissa. Hän kuitenkin huomaa, että hänen toimintakykynsä on pysynyt jotakuinkin ennallaan. Hän asuu samassa kodissa ja tekee töitä, opiskelee ja harrastaa. Mutta unelmat ja toive toisenlaisesta tulevaisuudesta olivat sortuneet.

Hän tuntee kipua, joka on ulkopuolisuuden, vääränlaisuuden ja viallisuuden tunnetta. Tunnetta, joka hän tunsi jo lapsena ja nuorena.

”Kivulla oli juuret lapsuudessani, eikä silloin ollut ketään, jolta olisin voinut saada lohtua – syliä, sanoja ja silitystä kivun hoitamiseksi.”

Aikuisena hän osaa tehdä tilaa surulle, itkeä ja soittaa luottoystävälleen. Puhelut ja kohtaamiset ystävien kanssa tekevät Tuomikoskesta aina piirun verran vahvemmaksi.

Tommy Hellstenin ja Tiina Tuomikosken toimittamassa kirjassa Lentoon – Muutokseen suostumisen voima (Kirjapaja 2020) joukko ihmisiä kertoo elämäänsä myllertäneestä sisäisestä muutoksesta.

Tarinat saavat näkökulmaa terapeutti Tommy Hellstenin kirjoituksista, joissa pohditaan muutoksen, rakkauden ja merkityksellisyyden teemoja.

Tommy Hellsten on kirjailija, terapeutti ja kouluttaja. MuM Tiina Tuomikoski on asiantuntija, Ihminen tavattavissa -terapeutti, työnohjaaja ja psykodraamaohjaaja.

Lue myös Elisa Luomarannan artikkeli Resilienssi arjen voimavarana