Treeni sallittu!

Vuonna 2016 päivitetyssä hoitosuosituksessa todetaan intervalliharjoittelun parantavan kardiorespiratorista (sydän- ja keuhkoperäistä) kuntoa ilmeisesti tasavauhtista kestävyysliikuntaa enemmän. Käypä hoito -suosituksen mukaan säännöllisen liikunnan tulee kuulua pitkäaikaissairauksien, muun muassa valtimotautien ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen. Vähäisen fyysinen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon tiedetään suurentavan ennenaikaisen kuoleman riskiä.

Liikunnallinen kuntoutus sydäntapahtuman jälkeen vähentää merkittävästi eli yli neljänneksellä sydän- ja verisuonitaudeista johtuvaa kuolleisuutta.

Sepelvaltimotaudin ehkäisyyn suositellaan samaa kestävyys- ja lihasvoimaharjoittelua kuin muutoinkin: Kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa, esimerkiksi reipasta kävelyä, ainakin 2,5 tuntia viikossa tai raskasta liikuntaa, kuten juoksua, tunti ja vartti. Lisäksi lihasvoimaa ja -kestävyyttä ylläpitävää tai lisäävää liikuntaa vähintään kahtena päivänä viikossa sekä nivelten liikkuvuutta ja tasapainoa ylläpitävää liikuntaa.

Liikunta alentaa verenpainetta, vähentää valtimojäykkyyttä, vahvistaa sydäntä, vähentää vatsaontelon rasvaa, parantaa glukoositasapainoa ja insuliiniherkkyyttä sekä lisää hyvää HDL-kolesterolia. Säännöllisen liikunnan lisääminen tai aloittaminen voi riskipotilaalla parantaa verensokeri- ja kolesteroliarvoja niin merkittävästi, että lääkkeistä voidaan luopua – tai niitä ei tarvitse aloittaakaan.

– Aktiivisen liikunnan teho sydäninfarktien ehkäisyssä on samaa luokkaa kuin yhden ennustetta parantavan lääkkeen, toteaa kardiologian erikoislääkäri, dosentti Tuomas Kiviniemi TYKSistä. Jos potilaalla on jo ollut sydäntapahtuma ja todettu sepelvaltimotauti, statiinia ja aspiriinia tarvitaan liikunnasta huolimatta. Liikkuminen tuo aina lisähyötyjä ja sillä on useita terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Kiviniemeä huolestuttaa edelleen yleinen mutta virheellinen käsitys siitä, että reippaampi liikunta on sydänpotilaalle vaarallista.

– Yllättävän moni jää ohitusleikkauksen ja jopa pallolaajennuksen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka toimenpiteen tarkoituksena on nimenomaan toimintakyvyn palautuminen.

1970-luvulla eläköityminen oli luonnollista, kun nykyisenlaista tehokasta hoitoa ei ollut – tällöinhän sepelvaltimotauti oli yleinen kuolinsyy jo keski-ikäisillä miehillä.

Liikunta parantaa

Sepelvaltimotaudin hoitoon ja kuntoutukseen suositellaan kohtuukuormitteista mielellään päivittäistä kestävyysliikuntaa vähintään puoli tuntia ja lisäksi 2–3 viikoittaista lihasvoimaharjoitusta.

Kestävyysliikunta nopeuttaa fyysisen toimintakyvyn palautumista sydäninfarktin ja sydäntoimenpiteiden (pallolaajennus, ohitusleikkaus, tahdistimen asennus, läppäleikkaus, sydämensiirto) jälkeen.

Vuonna 2012 julkaistussa norjalaistutkimuksessa seurattiin noin 5 000 sydänpotilaan intensiivisen harjoittelun turvallisuutta seitsemän vuoden ajan. Tutkittavilla oli ollut sydäntapahtuma, ja heille oli tehty pallolaajennus. Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään, ja he suorittavat runsaasti ohjattuja harjoituksia joko perinteisellä alle 70 prosentin maksimisykkeellä tai lyhyempinä intervalleina, joissa pyrittiin vähintään 85 prosenttiin maksimisykkeeseen. Harjoittelun aikana tapahtui yksi äkkikuolema maltillisen harjoittelun ryhmässä ja kaksi elvytettyä sydänpysähdystä intervalliryhmässä. Sydäninfarkteja ei tapahtunut kokeiden aikana.

– Kovallakaan treenillä ei siis ole haittoja myöskään sydäntapahtuman sairastaneelle. Eli sydänpotilas saa liikkua paljon ja myös kovaa, summaa Kiviniemi. Tutkimusnäyttö ei tue liian varomisen ja ”hissuttelun” hyödyllisyyttä.

Pelkkä leppoisa sauvakävely ei siis riitä?

– Sekin on hyväksi, mutta reippaamminkin voi liikkua.

Ikäkään ei sinänsä rajoita liikkumista. Kestävyys- ja lihaskuntoa voi parantaa ja tulisi ylläpitää koko elämän ajan.

Kestävyysliikuntaa korostetaan sydämen vahvistajana ja sydäntapahtumasta toipumisessa.

– Yleinen käsitys on, että kestävyysliikunnalla tulee lihaskuntoharjoittelua laaja-alaisemmin terveyshyötyjä, toteaa Kiviniemi. Eli mieluummin lenkille kuin kuntosalille, joskin monipuolisuus on periaatteessa hyväksi myös sydänpotilaalle.

Ei ole selkeää näyttöä siitä, että sydänpotilaan pitää välttää treenissään raskaiden painojen nostelua, vaikka näin usein neuvotaankin. Leikkaushaavan tulee luonnollisesti parantua ennen voimailua. Kiviniemen mukaan treenin voi aloittaa jo parin viikon kuluttua tapahtumasta, pikku hiljaa pienemmistä painoista aloittaen.

Oma olo ja mahdolliset oireet kertovat, jos liikunta on liian rankkaa. Maksimisykerajojen asettaminen liikunnan intensiteetin rajoittamiseksi ei ole yleensä tarpeen eikä sen hyödyllisyydestä ole näyttöä.

Hälytysmerkkejä, jolloin ei pidä liikkua on tietysti tajunnan menetys liikunnan yhteydessä tai se, että rintakipua alkaa tulla uudelleen. Jos niitä tulee herkästi jo levossa, ei saa lähteä liikkumaan – vaan lääkäriin.

Liikuntaharjoittelu saattaa voimistaa statiineista johtuvia lihasoireita. Usein tähän auttaa annoksen pienennys tai lääkkeen vaihdos.