Vapaaherratar: Muistoja radioaalloilta

Tuolloin ei ollut vaikeuksia ohjelman valinnassa, kun lähetyskanavia oli vain yksi. Eikä ohjelmaa tullut koko päivää, yöstä puhumattakaan. Lähetys alkoi aamulla kukon kiekauksilla ja päättyi illalla juhlavasti Maamme-lauluun. Monikymmenvuotisten kuuluttajien kreivi Carl-Erik Creutzin ja Kaisu Puuska-Joen äänet tulivat turvallisen tutuiksi. Jouluun kuuluivat Taatan eli kirjailija F. E. Sillanpään pakinat, sunnuntaihin Niilo Tarvajärven aamukahvit ja kehotukset ”Ylös, ulos ja lenkille”. Pekka Tiilikainen välitti urheilukisojen jännityksen koteihin.

Markus-sedän lastentunteja lähetettiin 1926–1956. Lastentunnin alkaessa pihoille laskeutui hiljaisuus tenavien kiiruhtaessa radion äärelle. Ohjelmassa oli lasten esityksiä ja satukuunnelmia. Markus-setä oli myös valistaja, hän kehotti joka lähetyksessä syömään kaurapuuroa. Kaurapuuro ei silti minulle maistunut. Markus-setä paljasti1927 joulupukin asuvan Korvatunturilla, jonka ”korvilla” pukki kuulee lasten toivomukset mutta myös huonon käytöksen. Joulun alla hän muistutti asiasta moneen kertaan ja kannusti olemaan kiltisti.

Radion kuunnelmat kuvitettiin omilla fantasioilla. Muistan henkilöhahmoja monista kuunnelmasarjoista, kuten Suomisen perhe, Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailut sekä Hyvää iltaa, nimeni on Cox, jossa oli tarttuva tunnusmusiikki. Jännittävin oli Agatha Christien romaaniin perustuva Kymmenen pientä neekeripoikaa. Vieläkin voin nähdä patsaiden putoavan takanreunukselta yksi toisensa jälkeen murhia ennakoiden.

Vuodesta 1935 soinut Lauantain toivotut levyt on ensimmäinen äänilevyohjelma. Varhaisia muistojani on laulu Mikki Hiiri merihädässä, jonka esitti Georg Malmsten sisarensa Greta Pitkäsen kanssa. Pelkoa herättävän laulun lopussa jännitys helpotti, kun Suomen joutsen lensi pelastamaan Mikin. Lauantain toivottujen myötä kansa oppi tuntemaan klassistakin musiikkia, kun sitä kuunneltiin loppupuolen iskelmiä odotellessa. Monien muiden lailla mielistyin Miliza Korjuksen esittämään lauluun Warum. Se on kaikkien aikojen toivotuimpia kappaleita. Klassisiin suosikkeihini kuuluivat myös Luostarin puutarhassa, Unkarilainen tanssi numero 5 ja Helmenkalastajien aaria. Teini-ikään tultuani ihanin ja odotetuin oli kuitenkin Rock around the clock Bill Haleyn ja hänen orkesterinsa esittämänä.

Vuonna 1956 koettiin radion äärellä jännittäviä hetkiä, kun laskettiin presidentinvaalin ääniä: Kekkonen, Fagerholm, Kekkonen, Fagerholm… Minä ja ystäväni olimme vasta kolmentoista, mutta otimme kantaa presidentin valintaan, vaikka emme ymmärtäneet politiikasta höykysen pöläystä. Urho Kekkosesta liikkui viljalti härskejä vitsejä, joita kantautui lastenkin korviin. Niinpä emme halunneet häntä missään nimessä presidentiksi.

Radio toi mieleenpainuvia uutisia maailmalta, esimerkiksi Lontoon sumuista. Lapsikin ymmärsi sumun olevan tosi sakeaa, kun kaduilla oli opastajia huutamassa osoitteita, koska ihmiset eivät nähneet katujen nimiä. Hollannin patojen murtuminen ja suurtulvat 1953 opettivat, miten mahtavat voimat myrskyävällä merellä on. Muistelen Suomesta lähetetyn puutaloja ja huopia tulvista kärsineille. Unkarin kansannousu 1956 ja sen kukistaminen puhutti meitä varhaisnuoriakin. Korea ja sota taas eivät lapsen mielessä sopineet yhteen. Merkitseehän korea kaunista.