Yleistyvistä maallikko-defibrillaattoreista lähiapua

Suomessa sydänperäisiä kuolemia tapahtuu arvioiden mukaan noin 15 000, joista puolet on äkillisiä. Maallikko-defibrillaattoreita, tunnuksinaan valkoiset sydämet vihreällä pohjalla, näkyy yhä enemmän julkisilla paikoilla. Kyse on nimensä mukaisesti laitteesta, jota jokainen osaa käyttää, koska se neuvoo koko ajan äänin, kuvin ja valomerkein mitä tehdä. Se yrittää palauttaa sydämen normaalin sähköisen toiminnan kammiovärinässä tai -takykardiassa, jolloin sydämen rytmi on kaoottinen eikä sydän siksi lyö. Tällöin defibrillaattori on ainoa auttava hoitokeino.

Sydänpysähdyksissä ensimmäinen auttaja on usein maallikko. Kansainvälisten elvytyssuositusten tavoite saada hoitolaitosten ulkopuolella sydänpysähdyksen saanut potilas defibrilloitavaksi viidessä minuutissa elottomuuden havaitsemisesta on haasteellinen.

– Maallikko-defibrillaattorin merkitys kasvaa riskipaikoissa, joissa suhteellisen pienessä tilassa on paljon ihmisiä. Kauppakeskuksissa vartija on usein nopeimmin potilaan luona, ennen kuin ensihoitoyksikkö pääsee ihmisvilinässä edes ovista sisään. Riski lisääntyy vielä esimerkiksi matkustusterminaaleissa, joissa ihmiset ovat tavallista stressaantuneempia ja kärsivät aikaerosta, lääketieteen tohtori Heini Harve-Rytsälä toteaa.

Ensimmäiset minuutit ovat tärkeitä

Tilastollisesti riskipaikkoja ovat kaikki, missä sydänkohtauksia tapahtuu kerran kahdessa vuodessa. Konkreettisesti jokainen minuutti, joka kuluu defibrillaation aloittamisesta heikentää potilaan ennustetta kymmenen prosenttia. Jos potilaalle on aloitettu painelu-puhalluselvytys ja defibrillointi viiden minuutin kuluessa, selviytymismahdollisuudet ilman aivovaurioita voivat olla jopa 70 prosenttia.

– Defibrillaattori ei silti ole joka paikan ratkaisu. Siitä on apua vain, jos sydänpysähdyksessä on kyse sydänperäisestä viasta. Missään tapauksessa laite ei vähennä muiden hoitoketjun osien merkitystä, varhaista sydänpysähdyksen tunnistamista, hätäilmoitusta, painelu-puhalluselvytystä ja ammattilaisten ensi- ja tehohoitoa, Harve-Rytsälä korostaa kokonaisuutta. Defibrillointi on osa peruselvytystä ja maallikon tekemänä nopeuttaa potilaan hoitoketjua.

Muutamassa vuodessa tietoisuus puoliautomaattisista defibrillaattoreista on parantunut selkeästi, vaikka Suomi kulkee yhä kansainvälisessä kehityksessä jäljessä. pohjoismaista Tanska on edelläkävijä. Yhdysvalloissa ja Euroopassa neuvovat deffat ovat olleet käytössä jo vuosikymmenen ajan, eikä haittoja ole aiheutunut potilaalle, niiden käyttäjälle tai sivullisille. Laite ei anna aiheettomasti sähköiskuja, vaan ainoastaan sen tunnistaessa defibrillaatiota tarvitsevan rytmin.
Suomen Punainen Risti, Elvytysneuvosto ja Sydänliitto ylläpitävät rekisteriä, joka tarjoaa ensihoitoviranomaisille tietoa laitteiden sijainneista. Se auttaa osaltaan myös kattavan, järkevästi sijoitetun laitekannan syntymistä. Nettirekisteriin voi kuka tahansa ilmoittaa hallussaan olevan deffan, jolloin sen kunto tarkistetaan puolen vuoden välein.

– Rekisterissä laitteista on vain murto-osa. Tärkeäähän olisi, ettei vain tyydyttäisi laitteen hankintaan ja jätettäisi sitä pölyyntymään, vaan huolehdittaisiin sen kunnosta, käyttökoulutuksesta ja kaikista ensiapuvalmiuksista.

Maallikoilla on mahdollisuus tutustua puoliautomaattisiin deffoihin SPR:n kaikilla ensiapukursseilla. Tällä hetkellä varmimmin deffojen käyttöä pääsee harjoittelemaan peruselvytys ja ensiapukurssi 2 -kursseilla. Ensi vuoden alusta jo kaikilla kursseilla.

Keski-Suomi edelläkävijänä

Keski-Suomen sairaanhoitopiiri on ollut aktiivisesti hankkimassa julkisille paikoille maallikko-defibrillaattoreita. Yhteistyöhön on saatu mukaan pelastuslaitos, hätäkeskus ja muutama paikallinen tavaratalo ja kauppakeskus. Nyt alueella on arviolta noin kymmenen puoliautomaattista deffaa.

– Äkkielottomuustilanne vaatii nopeaa reagointia, jolloin defibrillaattorin täytyisi olla mahdollisimman nopeasti saatavilla eli laitteiden oikein sijoittaminen julkisiin paikkoihin, käytön kouluttaminen ja koordinoivan tahon löytäminen ovat tärkeitä lähtökohtia, Keski-Suomen Keskussairaalan ensihoidon ylilääkäri Mikko Lintu kiteyttää.
Hän uskoo defibrillaattoreiden näkyvyyden parantavan myös yleistä elvytystietoutta ja vaikuttavan ihmisten elvytysvalmiuksien ajan tasalla pitämiseen.

Maallikko-defibrillaattorit ovat herättäneet pääasiallisesti kahdenlaista suhtautumista. Toiset ovat hyvillään parantuneista mahdollisuuksista pelastaa sydänkohtauksen saanut ihminen. Toiset miettivät myös terveystaloudellista hyötyä ja osataanko tositilanteissa kuitenkaan toimia, kun yhdelle laitteelle oletusarvona on yksi käyttökerta viidessä vuodessa.

Lintu muistuttaa kuitenkin kansainvälisten tutkimusten onnistuneista tuloksista, ja että yksikin ihmishenki on aina arvokas.

Kävelykadun varrella sijaitsevaa kauppakeskus Jyväskeskusta kuvaillaan Jyväskylän sykkiväksi sydämeksi. Päätös maallikko-defibrillaattorin hankinnasta oli yksiselitteisen helppo.

– Se on yksi erittäin iso turva, koskaanhan ei voi tietää mitä voi sattua kenelle tahansa. Olemme aivan ytimessä ja pelkästään oma vuosittainen kävijämäärämme on noin neljä miljoonaa. Haluamme olla mukana ihmisten elämässä ja turvaamassa sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla, kauppakeskusjohtaja Aki Tuikka selvittää.

Uskalluskysymys

Turvatiimin järjestyksenvalvoja Aleksanteri Rapp muistaa yhä elävästi onnellisesti päättyneen elvytystapauksen noin puolentoista vuoden takaa Helsingin rautatieasemalta. Keski-ikäinen nainen oli nousemassa paikallisjunaan, mutta lyyhistyi äkillisesti laiturille.

– Se oli ensimmäinen kerta minulle, kun defibrillaation jälkeen potilas virkosi yllättävän nopeasti jo paikan päällä ennen ambulanssin tuloa, Rapp muistelee.

Järjestyksenvalvoja on työssään tottunut käyttämään osana ensiapua myös puoliautomaattista defibrillaattoria, jota kuvailee toiminnoiltaan erittäin yksinkertaiseksi. Hän arveleekin, että monelle tottumattomalle ohikulkijalle voi olla isompi kynnys koskea toiseen ihmiseen ja kiinnittää elektrodit iholle. Auttamisen halun lisäksi tilanne vaatii henkistä kanttia.

– Kyse on ihmishengestä, jolloin pitäisi pystyä poistumaan omalta mukavuusalueelta ja rohkaistua auttamaan nopeasti. Laitteella ei pysty tekemään vahinkoa. Enemmän sitä voi tulla, jos kävelee monta sataa metriä eteenpäin ennen kuin soittaa hätänumeroon tai jää vain seisoskelemaan paikalle yleisöksi.