Kevään kahdet kasvot
Kevättä alkaa olla ilmassa! Päivä pitenee ja ihastuttava auringonpaiste hellii kehoa ja mieltä. Vaikka ulkona paukkuisi pakkanen, lisääntynyt valon määrä tuo kevään tunnun ja lupauksen edessä siintävästä kesästä. Mielialani kohoaa ja olen kuin uudesti syntynyt.
Olen kevätihminen ja nautin keväästä täysin siemauksin. Pitkän pimeän kauden jälkeen tunnen herääväni talviunesta. Mielialani kohoaa ja olen kuin uudesti syntynyt. Päätän käyttää työmatkaa hyötyliikuntana ja kävelen juna-asemalta töihin bussiin hyppäämisen sijaan. Töihin päästyäni tervehdin työkavereita iloisesti ja naurukin on herkässä.
Enemmistö suomalaisista kokee kevään kanssani samaan tapaan, sillä lisääntynyt valo vaikuttaa usein ihmisiin positiivisesti. Mieliala kohoaa ja sosiaalinen aktiivisuus kasvaa. Mieli on virkeä ja tarmoa täynnä. Energiataso kasvaa ja sen mukana usein myös liikunnallinen aktiivisuus. Makeanhimo vähenee ja painonhallintakin on helpompaa.
On kuitenkin olemassa myös ihmisiä, joihin kevät ja lisääntynyt valon määrä vaikuttavat päinvastaisesti. Energiataso ei nousekaan, vaan väsyttää ja mieliala laskee. Syyksi tälle käänteiselle ilmiölle arvellaan lisääntyneen valon aiheuttamia välittäjäaineiden muutoksia aivoissa. Myös uni voi jäädä vähäiseksi, kun valoisat aamut ja illat kannustavat valvomaan. Olotilaa voi entisestään pahentaa se, että kaikki muut ympärillä tuntuvat heräävän eloon keväällä, niin luonto kuin ihmisetkin.
Kevätihmisenä syksy ja pimeys ovat aina olleet minulle hankalampaa aikaa. Joitakin vuosia sitten opettelin helpottamaan oloani tietoisella ”syksypuheella”. Kun aamuisin tuntuu haastavalta lähteä sateiseen harmaaseen keliin, juttelen mielessä itselleni kannustavasti. Muistutan, että syksy loppuu aikanaan ja olen selvinnyt siitä joka vuosi. Kun tarvon räntäsateessa ja harmittaa, yritän tietoisesti kääntää huomioni positiivisiin asioihin. Siihen, kuinka hauskasti pisarat tanssivat katulampusta siiloutuvassa valossa ja kuinka ihanaa kotona on käpertyä villasukat jalassa teekuppi kädessä sohvan nurkkaan.
Yritän järjestää aikaa liikuntaharrastuksille ja ystävien tapaamiselle, sillä liikunta ja sosiaalinen aktiivisuus kohottavat tunnetusti mielialaa. Koetan kuitenkin muistaa olla myös armollinen itselleni ja levätä riittävästi. Riittävä uni pitää mielialani korkeampana. Minua on helpottanut jo sekin, että olen tiedostanut syksyn laskevan mielialaani ja vireystilaani. Aina minun ei tarvitsekaan jaksaa.
Kevätauringon säteiden lämmittäessä mieltäni toivotan sydämellistä kevään jatkoa meille kaikille, kuuluimme sitten kumpaan ihmisryhmään tahansa!
Mari Kauhaniemi.