Liisa-Maria Voipio-Pulkki: Kulttuuri on yhteinen voimavaramme
Kesä on festareiden, järjestöjuhlien ja yleisötapahtumien aikaa. Itselleni uusi kokemus oli supersarjan pesäpallo-ottelun seuraaminen lastenlasten kanssa. Kirjoitan tätä kolumnia teatteri- ja musiikkijuhlilla, joille olen muutaman kerran aiemminkin osallistunut. Ohjelmaa on laidasta laitaan, ja osa esityksistä tallennetaan televisiointia ja suoratoistoa varten. Taide kuuluu kaikille, tai ainakin sen pitäisi kuulua.
Kulttuuri tarkoittaa ihmisten yhdessä kehittämiä ja jakamia arvoja, tietoja, ilmaisuja ja elämäntapoja. Kulttuurillista vuorovaikutusta on aina ollut, mutta tahti on kiihtyvä. Siksi sydänyhteisön uudessa strategiassa nostetaan esille väestön kasvava kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus. Maassa maan tavalla monessa asiassa, mutta osallistujien erilaisten taustojen tunnistaminen on tärkeää ja innostavaa, kun suunnittelemme tulevaa toimintaa.
Kulttuuriharrastukset, urheiluseurat ja muu yhdistystoiminta ovat olleet suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ytimessä vuosikymmenten ajan. Niitä on tuettu julkisin verovaroin ja yksityisten lahjoittajien toimesta. Julkisen tuen supistuessa on käynnistynyt keskustelu, ellei peräti kilpailu siitä, millainen järjestötoiminta on tärkeintä ihmisten hyvinvoinnin ja yhteiskunnan kriisinkestävyyden näkökulmista.
Sydänliiton strategian mukaan haluamme olla sydänterveyden edistämisen tunnetuin kumppani. Toisaalta sydänyhteisönä pyrimme vahvistamaan kokemusta yhteisestä kulttuurista ja identiteetistä eli me-hengestä. Samalla toimimme laajasti yhteistyössä rakentaen terveempää Suomea. Suomalainen sananlasku on oikeassa: arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin!
Lue myös Liisa-Maria Voipio-Pulkki: Valinnoista ja mahdollisuuksista