Liisa-Maria Voipio-Pulkki: Oikeus hakeutua tutkimuksiin

Olin sopinut ystäväni kanssa lounastapaamisen jutellaksemme niitä näitä. Yhtäkkiä, äänensävyn yhtään muuttumatta, hän totesi epäilevänsä itsellään sepelvaltimotautia. Hämmästyin, mutta yritin olla näyttämättä sitä. Jatkoimme keskustelua arkipäiväiseen sävyyn. Ystäväni oli menossa ensin rasituskokeeseen. Arvelin, että se ei ehkä riitä varmistamaan diagnoosia suuntaan tai toiseen.

Jonkin ajan kuluttua olimme taas sopineet tapaamisen illallisen merkeissä. Oli talvi, ja pakkastuuli tuiversi oikein kunnolla. Kävelin tavanomaista rauhallista vauhtiani ja pohdin ääneen jotain soteen liittyvää, kun huomasin, että ystäväni ei ollutkaan pysynyt vauhdissa mukana. Hän käveli – nitron avulla – parikymmentä metriä taaempana. Kyse todella oli sepelvaltimotaudista. Rasitusrintakipuoire oli nopeasti vaikeutunut, eikä kulunut kauaakaan, kun kiireellinen ohitusleikkaus oli tehty. Oireet jäivät leikkauspöydälle, mutta diagnoosi ei. Leikkauksesta kuntoutumisen ohella on saatava taudin eteneminen pysähtymään modernin lääkehoidon avulla. Elämäntavat kun ovat olleet muuten kohdallaan.

Tunnetut sepelvaltimotaudin riskitekijät eivät selitä kaikkea sairastuvuutta. Oireiden  ilmaantuessa on oikeus hakeutua tutkimuksiin. Tiedän, että etulinjan hoidon tarpeen arviointi ei ole aina täydellistä. Oma epäily kannattaa tuoda selkeästi esiin, samoin tiedossa olevat riskitekijät ja sukuhistoria. Hyvät esitiedot parantavat todennäköisyyttä päätyä viiveettä oikeaan diagnoosiin.

Lue tietoa ja tarinoita Elämää sairauden kanssa -osiosta.
Tarja Vihervaara sai massiivisen sydänkohtauksen heinäkuun helteellä. Lue Tarjan tarina.