Marjaana Lahti-Koski: Ruokaa rakkaudella

Rakkaus ei aina tarvitse suuria sanoja. Usein se ilmaistaan arjen pieninä tekoina – ja yllättävän usein ruoan kautta. Tuttu kysymys “Oletko syönyt?” ei ole vain tiedustelu ravinnon saannista tai lause “Tein lempiruokaasi” käytännön toteamus. Ne ovat huolenpidon osoituksia ja viestejä siitä, että joku ajattelee meitä ja meidän jaksamistamme ja hyvinvointiamme.

Ruoalla on kiistaton yhteys terveyteen. Sydän, keho ja mieli tarvitsevat säännöllistä, terveellistä ja monipuolista ravintoa voidakseen hyvin. Tärkeää on myös se, millä mielellä ruokaa tarjotaan ja nautitaan.

Yhteinen ruokahetki on paljon enemmän kuin ravinnon tankkausta. Se on hetki, jossa voi pysähtyä, olla läsnä ja virkistäytyä. Istua alas saman pöydän ääreen, vaihtaa kuulumisia ja joskus käydä läpi vaikeitakin asioita. Ruokapöydässä sukujen perinteet, maut ja tarinat kohtaavat. Siinä ruokatottumukset opitaan ja kehittyvät.

Elämän eri vaiheissa ruoan ja ruokailun merkitys muuttuu. Ikääntymisen ja elämäntilanteen muutosten myötä ruokaseura voi harveta, ja silloin yksikin jaettu ateria voi olla päivän kohokohta. Siksi ruoka on myös kysymys osallisuudesta ja välittämisestä – siitä, kuka meistä huolehtii ja kenestä me huolehdimme.

Ehkä voisimme pysähtyä useammin miettimään, mitä kaikkea ruokaan liittyy. Toki sitä, mitä lautasella on ja kaupasta ostetaan, mutta myös sitä, kenelle ruoka on tarkoitettu. Ruoan laittaminen ja syömään kutsuminen ovat tekoja, joilla pidämme huolta toisistamme.

Lue myös:

Sydänsairaudesta selviytyjä löysi keittiöstä hyvinvoinnin reseptin

Kun täysin terveenä itseään pitänyt Pasi Kontteli sai yllättäen diagnoosin sydänsairaudesta, elämä pysähtyi. Pelon keskellä avautui kuitenkin uusi polku: kiinnostus sydänystävälliseen ruokaan ja halu auttaa muita työikäisiä sydänsairaita. Nyt Pasi vetää tukiryhmää ja viimeistelee Sydänliiton ruokakurssia, jonka opit hän aikoo jakaa eteenpäin.