Juhani Vahtokari: Rasituskokeet ja pallolaajennus

Kardiologin luota kotiin ajaessani näin jo ensimmäiset leikkuupuimurit. Katselin syrjäsilmällä, kuinka isäntä hyppäsi kevyesti korkealle puimurin pukille, ja jyvät alkoivat taas erottua korsista. Uskaltaisinkohan olla yhtä ketterä jonakin päivänä? Juuri saatu lausunto kaiveli hiukan; tosin olihan tuttu lääkäri sanonut jo kauan sitten, että sivuääni, joka stetoskooppiin kuuluu, saattaa merkitä aorttaläpän vaihtoa jossakin vaiheessa.

Elin normaalia elämää, tein kirjoitustöitä päivittäin. Talvi oli melkoinen, ”lapsuuden talvi”. Raskaassa työssä ja kovassa vauhdissa tulivat ensimmäiset todelliset oireet: kunnon kiire yläkertaan, portaat ylös pikavauhtia – ja sitten, vähäksi aikaa istumaan sängyn reunalle.

Kurkussa tuntui ikään kuin pala. Ensiksi ajattelin, että voisiko minua närästää. No, ei kai, koskaan ennenkään ei ollut ollut sellaista vaivaa. Onneksi Suomessa on hyvä terveydenhuolto, ja minulla oli lähete Sydänsairaalaan. Rauhallisesti ollessa oireita ei ollut.

Olin juuri lukenut artikkelin, jossa Tampereen Sydänsairaala oli päässyt ainoana suomalaisena sairaalana maailman 200 parhaan sydänsairaalan joukkoon. Sijoitus oli 50. ”Tuomarina” oli yhdysvaltalainen uutislehti Newsweek.

Kutsu rasituskokeeseen tulee

Siispä selvittämään ongelmaa; pientä, pientä, mutta niin elintärkeää läppää, jonka läpi veren pitäisi virrata esteettä. Sain kutsun rasituskokeeseen. Kokeessa tutkittiin tietenkin, miten tuo meille niin tärkeä laite rinnassamme lisäosineen toimii. Minulle selvitettiin perusteellisesti, mistä on kysymys, ja tultiin siihen tulokseen, että jotakin on todella tehtävä.

Ihan ensimmäinen toimenpide tuli itsellenikin yllätyksenä. Yhteen suoneen piti tehdä ensiksi pallolaajennus. Varjoainekuvauksessa oli havaittu selkeä ahtauma, joka hoidettiin ensin. Oikaisin itseni sovittuun aikaan vaikuttavia laitteita täynnä olevan salin vuoteelle. Lääkäri esitteli itsensä, kertoi, mitä hän kohta tekee, ja sitten aloitettiin. Hoitajia oli joka puolella.

Toimenpide tehtiin rannevaltimon kautta. Reitti oli selvitetty jo varjoainekuvauksessa. Vaijeri siis sisään, laajennetaan suoni, ja asennetaan siihen stentti auttamaan jokapäiväisiä elintoimintoja. Olin aina suhtautunut pallolaajennukseen varsin kunnioittavasti. Tosin, kunnioitukseni ei ole hävinnyt minnekään, mutta kuinka paljon lääketiede onkaan kehittynyt! Asiaan on suhtauduttava vakavasti sen edellyttämällä tavalla, mutta on sanottava, että monet työpäivät ovat rasittaneet minua paljon enemmän.

Toimenpiteen jälkeen piti olla tietty aika rauhassa hoitajien valvonnassa, mutta illalla istuin jo kotona katsomassa kympin uutisia. Käsi varmuuden vuoksi kantositeessä. No, aorttaläppää ei ollut vielä vaihdettu, mutta oikealla tiellä oltiin. Kardiologi oli kertonut, että sekin vaihto tehdään katetrin avulla, nyt reisivaltimon kautta. Sielläkin näkyi varjoainekuvausten perusteella sopivantuntuinen reitti. Uutisia katsellessani tiesin, että jossakin sydämen lähellä, missä veren virtaama vielä eilen tuskitteli, kaikki on nyt hyvin.

Lue myös:

Juhani Vahtokarin blogi Sydämellinen lääketiede

Ylilääkäri Anna-Mari Hekkalan artikkeli Geenitutkimukset sydän- ja verisuonisairauksien diagnostiikassa

Sydänleikkauksen jälkeen -opas tilattavissa Sydänkaupasta (sydankauppa.fi)