Vapaaehtoiseksi sittenkin
Monelle syy lähteä mukaan vapaehtoistoimijaksi on tunne siitä, että voi vaikuttaa ja olla mukana miettimässä, miten asiat hoidetaan. Aina parempi, jos tehtävä sisältää asioita, joita osaa tehdä ja joista nauttii. Vapaaehtoistyö on oiva paikka tutustua uusiin ihmisiin ja oppia itsekin uutta. Kiva on kuulua porukkaan, jossa voi yhdessä edistää itselle tärkeää asiaa. Raha ei tunnu kaikkea ratkaisevan. Onneksi.
Erään tutkimuksen mukaan merkittävä este vapaaehtoistyön tekemiselle on se, että kukaan ei ole kysynyt mukaan. Toinen merkittävä syy on ajanpuute. Joskus saattaa tuntua siltä, että lupautuessaan mukaan tulee saman tien mieleen, kuinka lopettaa vapaaehtoistyö, jos siltä tuntuu. Siksi onkin oivallista lähteä mukaan lyhytaikaiseen tehtävään, jonka jälkeen voi itse valita, jatkaako vapaaehtoisena vai ei.
Minua pyydettiin pikkupoikien koripallojoukkueen joukkueenjohtajaksi. Ajattelin, että jos nyt lupautuisin, niin vähintään vuosi siinä menee. Toisaalta pojat olivat vielä pieniä ja koripalloon liittyviä tapahtumia joukkueenjohtajalle olisi tässä vaiheessa selvästi vähemmän kuin poikien kasvaessa. Pääsisin siis helpommalla, jos nyt tarttuisin tähän tehtävään.
En ollut ennen tehnyt pidempää jaksoa vapaaehtoistyötä, joten ehkä saisin yhdenlaisen kuvan siitä, mitä se on. Omat hyötynsä tästä kokemuksesta voisi olla omalle työllenikin.
Oli tavallinen päivä ja olin viemässä poikaani koripalloharjoituksiin, kuten niin monena muunakin päivänä. Töistä kiireen vilkkaa kotiin, lapsille ruokaa pöytään, kassi mukaan ja autolla hallille. Joskus väsytti, mutta kaikkiaan minulla oli tyytyväinen olo, että olin mukana lapseni liikuntaharrastuksessa. Tärkeänä autonkuljettajana, kun piti matkustaa naapurikaupunkiin. Monenlainen ajatus pyöri päässäni liittyen joukkueenjohtajan tehtävään. Mietin, millä ajalla tämä tapahtuisi. Eikö riittänyt, että kuljetin harjoituksiin ja otteluihin ja tietysti kannustin sen minkä ehdin?
Kevään koripallokausi oli juuri päättymässä ja uusi joukkueenjohtaja tarvittiin syksyksi. Mitä tehtäviä minun tulisi tehdä? Veisikö se paljon aikaa? Kirjallisia töitä? Rahan hankkimista? Montako vuotta?
Nyt vuosien kuluttua on mukava huomata, että liikunnan vapaaehtoistyö pienten koripallopoikien joukkueenjohtajana oli antoisaa. Opin paljon muilta joukkueenjohtajilta eikä tehtävä loppujen lopuksi vienyt kohtuuttomasti aikaa. Turhaa aristelin. Ympärilläni oli auttavia käsiä, joille oli hyvää jakaa tehtäviä. Kiitos heille. Edelleen on mukava moikata hallilla tuttuja. Ei hassumpaa muistella oman poikani, siis nyt nuoren miehen, kanssa yhteisiä hetkiä ja matkoja koripallon parissa. Ei ole tarvinnut katua, että otin kutsun vastaan.
Annukka Alapappila liikunta-asiantuntija annukka.alapappila@sydanliitto.fi +358405029091