Sydämen vajaatoiminnan elintapa- ja omahoito

Tupakointia on luonnollisesti vältettävä. Alkoholia ei pidä käyttää annosta tai kahta enempää eikä tätäkään päivittäin. Alkoholista on pidättäydyttävä kokonaan, jos taustalla on riippuvuussairaus tai alkoholin aiheuttama sydänvaurio.

Liikunta on vajaatoiminnassakin suositeltavaa lukuun ottamatta taudin pahenmisvaiheita, jotka on ensin hoidettava tasapainoon. Vakaassa vaiheessa omien voimien ja edellytysten mukainen liikunta ylläpitää ja parantaa kuntoa. Myös lihaskunnon ylläpito on paikallaan. Sopiva sydänkuntoutus on mahdollista ja suositeltavaa.

Myös ruokavalion suhteen yleiset ohjeet pätevät, ellei yksilökohtaisesti muuta neuvota.

Jos ylipainoa on runsaasti, maltillinen laihduttaminen keventää oloa. Lievä ylipaino voi kuitenkin olla eduksikin. Vaikeassa vajaatoiminnassa uhkana on pikemmin vajaaravitsemus, sairaalloinen laihtuminen ja lihasten surkastuminen. Tällöin painopiste on riittävässä syömisessä ja erityisesti valkuaisen (proteiinin) saannissa.

Suolan käyttöä on syytä rajoittaa, koska suola kerää elimistöön nestettä ja pahentaa turvotuksia.

Vaikeassa vajaatoiminnassa veren natriumpitoisuus (P-Na) on usein matala. Tätä ei pidä haksahtaa luulemaan suolan puutteeksi eikä hoitamaan suolalla. Veriarvosta huolimatta elimistössä on päinvastoin liikaa natriumia, mutta vielä enemmän liikaa vettä, ja matala arvo johtuu laimenemisesta. Hoitona on nesterajoitus. Vaikeassa vajaatoiminnassa voi olla suolannälkää. Asianmukainen lääkehoito (ACE:n estäjä) helpottaa sitä.

Lievässä vajaatoiminnassa nesteitä voi nauttia janon ohjaamana. Vaikeassa vajaatoiminnassa vuorokauden kokonaisnesteet on syytä rajoittaa 1,5–2 litraan, erityisesti jos natriumarvo pyrkii laskemaan.

Säännöllinen punnitus kuuluu vajaatoimintapotilaan omahoitoon. Lievässä vajaatoiminnassa riittää kerran viikossa, vajaatoiminnan pahentuessa päivittäin, aina samaan aikaan päivästä (yleensä aamuisin). Nopea painonnousu viittaa nesteen kertymiseen. Siihen ajoissa reagointi saattaa säästää sairaalahoidolta. Hälytysrajoina voidaan pitää puoli kiloa vuorokaudessa, 2 kg kolmessa vuorokaudessa ja 5 kg viikossa. Rajojen ylittyessä otetaan yhteyttä hoitavaan yksikköön tai menetellään sovitun hoitosuunnitelman mukaan.