Toimenpidehoito ei koskaan korvaa elintapa- ja lääkehoitoa, vaan on yksi osa hoitokokonaisuutta.

Toimenpidehoitoa tarvitaan usein vajaatoiminnan aiheuttaneen sairauden hoidoksi, kuten sepelvaltimotaudissa pallolaajennus tai ohitusleikkaus, tai läppävian korjausleikkaus. Tässä artikkelissa käsitellään toimenpidehoitoja, joilla autetaan itse vajaatoimintaa.

Tahdistinhoito

Kun sydämen pumppausvoima on heikentynyt, tilaa kutsutaan systoliseksi vajaatoiminnaksi. Sydän on silloin usein laajentunut, ja supistuminen on epäyhtenäistä, mikä pahentaa pumppauskykyä entisestään. Tilanteessa voi olla apua erityisestä tahdistimesta, sydämen vajaatoimintatahdistimesta, jossa tahdistinlaite stimuloi sydäntä kahdesta suunnasta. Laitteen vierasperäinen nimi on biventrikulaaritahdistin, ja sen lyhenne on CRT (engl. cardiac resynchronisation therapy). Vajaatoimintatahdistinta harkitaan, kun vasemman kammion supistus on heikentynyt ja EKG:n kammioheilahdus (QRS-kompleksi) selvästi levinnyt, ja erityisesti kun on vasen haarakatkos (LBBB).

Joihinkin sydämen vajaatoimintaa aiheuttaviin sairauksiin liittyy lisääntynyt hengenvaarallisten kammioperäisten rytmihäiriöiden riski. Tällöin harkitaan rytmihäiriötahdistinta, joka tahdistamalla tai sähköiskulla palauttaa normaalin rytmin rytmihäiriön yllättäessä. Rytmihäiriötahdistinta kutsutaan myös sisäiseksi sydäniskuriksi, ja sen lyhenne on ICD (engl. implantable cardioverter defibrillator).

Eteisvärinän hoito

Eteisvärinä on hyvin yleinen rytmihäiriö vajaatoimintapotilailla. Heillä tämä rytmihäiriö aiheuttaa myös usein oireita, erityisesti jos syketaso on nopea. Eteisvärinää voidaan yrittää kääntää pois sähköisesti rytminsiirrolla eli kardioversiolla. Rytminsiirto ei kuitenkaan paranna rytmihäiriötaipumusta, vaan normaalin sinusrytmin ylläpitämiseksi tarvitaan rytmihäiriölääkitys. Vajaatoimintapotilaalla se on yleensä beetasalpaaja tai amiodaroni (kauppanimi Cordarone^®). Joskus eteisvärinätaipumus voidaan korjata eteisvärinän katetriablaatiohoidolla.

Jos eteisvärinärytmi on nopea, eikä sitä saada lääkityksellä tai katetriablaatiohoidolla kuriin, saatetaan tilanne saada hallintaan katkaisemalla katetrihoidolla eteisten ja kammioiden välinen sähkörata (AV-solmuke). Silloin eteisiin jää värinätila pysyvästi, mutta kammioiden supistuminen hoidetaan hallitusti tahdistinlaitteella.

Apupumppu

Kun sydämen vajaatoiminta on niin vaikea, ettei potilas pysty enää juurikaan liikkumaan, ja kotioloissa selviytyminen on vajaatoiminnan vuoksi mahdotonta, voidaan päätyä asentamaan apupumppu. Yleensä kyseessä on tilapäinen ratkaisu, kun potilas odottaa elinsiirtoa eli uutta sydäntä, mutta laitteita on nykyisin asennettu myös tilanteissa, joissa uusi sydän ei ole mahdollinen.

Kirurgi operoi laitteen kaapelit vasempaan kammioon ja aorttaan. Mekaaninen tukilaite eli apupumppu kierrättää veren eteenpäin, kun väsynyt sydän ei enää suoriudu tehtävästä. Laitteen lyhenne LVAD tulee englanninkielisistä sanoista left ventricular assist device. Suomessa on muutamia kymmeniä apupumpun varassa eläviä ihmisiä.

Sydänsiirto

Vaikean sydämen vajaatoiminnan viimeinen hoitokeino on elinsiirto, eli sydänsiirto. Suomessa tehdään vuosittain 20-30 sydänsiirtoa. Lue sydänsiirrosta omasta artikkelista Sydänsiirto.