Eteisvärinä ja liikunta

Eteisvärinä ja liikunta vaatii usein hieman säätämistä, mutta liikuntaa ei pidä jättää. Eteisvärinää sairastava voi nauttia liikunnasta ilman eteisvärinäkohtausta, kun oppii itselleen sopivan liikunnan tehon.

Säännöllinen liikunta parantaa sydämen, verisuonten ja keuhkojen kuntoa, jolloin rytmihäiriötkin vähenevät. Jos liikunnasta hankkii itselleen jokapäiväisen harrastuksen, myös painonhallinta helpottuu ja verenpaine alenee. Hoitamaton eteisvärinä hidastaa usein askelta ja aiheuttaa liikkuessa helposti väsymystä, hengenahdistusta ja jopa rintakipuja. Kun eteisvärinä on hyvässä hoidossa, liikuntakin helpottuu. Liikkuessa omat tuntemukset ratkaisevat. Jos liikunta laukaisee eteisvärinäkohtauksen, vauhtia on syytä hiljentää. Kunnon kohotessa liikunnan tehoa ja liikuntakertoja voi kasvattaa. Jos liikkeelle lähteminen arveluttaa, kannattaa hakeutua vaikkapa lähimmän sydänyhdistyksen liikuntaan tai terveyskeskuksen ohjattuun liikuntaryhmään.

Eteisvärinä ja liikunta kuuluvat yhteen. Eteisvärinäpotilailla on usein käytössään lääkkeitä, jotka estävät sykkeen nousua rasituksessa. Kevyeen liikuntaan ne eivät vaikuta, mutta jos liikkuu rivakammin, väsymyksen voima voi yllättää. Kannattaa siksi aloittaa maltilla ja päättää liikunta jäähdytellen. Liikunnan pitäisi tuntua miellyttävältä.

Veren hyytymistä estävää lääkitystä käyttävän ei pidä harrastaa sellaisia liikuntamuotoja, joissa on tavallista suurempi tapaturman tai verenvuodon riski.

Säännöllisen liikunnan on hyvä koostua kestävyysliikunnasta, lihasvoimaharjoittelusta ja venyttelyistä. Pienikin liikunta on hyväksi. Vähitellen liikunnan määrää voi kasvattaa kohti puolen tunnin päiväannosta, jonka voi koota useammasta lyhyemmästä liikuntatuokiosta. Keskeistä on löytää omassa elämässä sopivat hetket liikkumiseen ja oivaltaa liikkuminen osana arjen askareita.