Fabryn tauti

Fabryn tauti on harvinainen. Suomessa on löydetty sairaus hieman yli sadalta potilaalta.

Sairauden syy ja periytyvyys

Sairauden aiheuttaa mutaatio eli geenivirhe α-galaktosidaasi A-entsyymiä koodaavassa GLA-geenissä. Tuo geeni sijaitsee myös sukupuolta määrittävässä X-kromosomissa. Sairaus periytyy vallitsevasti. Tämä tarkoittaa sitä, että jos isällä on kyseinen geenivirhe, tytär perii sen aina varmuudella (isällä on vain yksi X-kromosomi eteenpäin välitettävänä). Äidillä on kaksi X-kromosomia, joten lapsella on 50% mahdollisuus periä sairautta aiheuttava mutaatio. Naisilla on viallisen geenimutaation lisäksi toinen X-kromosomi, joten sairaus ilmenee naisilla yleensä miehiä myöhemmin. Miehillä sairaus on lisäksi usein vakavampi.

Geenivirhe aiheuttaa α-galaktosidaasi A (AGAL) entsyymin aktiivisuuden puuttumisen tai merkittävän vähenemisen. Geenivirheitä on todettu satoja, ja entsyymin puutoksen vaikeusasteita on erilaisia. Kun entsyymiaktiivisuus on heikentynyt, sen kohteita, sfingolipidejä, eräänlaisia rasva-aineita, alkaa kertyä soluihin. Siksi sairautta kutsutaan kertymäsairaudeksi.

Seurauksena on erilaisia elinvaurioita (sydän, munuaiset, hermosto).

Sairauden oireet

Oireet ovat monimuotoisia, ja alkavat usein jo lapsuudessa. Tavallisia oireita ovat raajojen kärkiosien kivut ja puutumiset, joita kuumuus, sekä fyysinen ja psyykkinen rasitus pahentavat. Muita oireita voivat olla vähäinen tai puuttuva hikoilu, punaiset ja pistemäiset ihomuutokset, silmän sarveiskalvon samentumat, vatsavaivat, munuaisten vajaatoiminta tai aivoverenkiertohäiriöt.

Sydänoireet Fabryn taudissa

Sfingolipidien kertyminen vaikuttaa käytännössä kaikkiin sydämen soluihin eli sydänlihakseen, sähköiseen järjestelmään, sydänläppiin ja verisuoniin. Sydänoireita on raportoitu noin 60%:lla miehistä ja 50%:lla naisista.

Suurimmalle osalle potilaista kehittyy sydänlihasta paksuntava sydänlihassairaus (hypertrofinen kardiomyopatia). Se aiheuttaa rasituksessa hengenahdistusta ja uupumista, sekä suorituskyvyn laskua. Tilaa kutsutaan sydämen diastoliseksi vajaatoiminnaksi. Pitkälle edenneessä taudissa vasemman kammion supistumisvireys alkaa laskea, kehittyy myös systolinen vajaatoiminta. Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että sydänlihassairaus kehittyi miehillä jo 20 ikävuodesta ja naisilla 40 ikävuodesta lähtien.

Sydämen sähköisten ratojen vauriot aiheuttavat johtumishäiriöitä. Johtumishäiriöt voivat vaatia sydämen tahdistinhoitoa. Myös eteisvärinä on yleinen. Sydänlihakseen kertyvä fibroosi eli sidekudos altistaa kammioperäisille rytmihäiriöille, kuten kammiotakykardialle.

Pienet valtimosuonet voivat ahtautua, mikä aiheuttaa sepelvaltimotaudin kaltaista rintakipua.

Sydämen läppiin voi ilmaantua paksuuntumista. Seurauksena on yleensä lievä tai korkeintaan kohtalainen läppävika. Merkittävät läppäviat ovat harvinaisia.

Miten Fabryn tauti todetaan

Sairauden epäily syntyy aina kliinisen näkemyksen perusteella. Sydäntutkimuksissa todetaan yleensä ensin sydänlihasta paksuntava sydänlihassairaus, jolle ei löydy selitystä. Fabryn tauti saattaa jo olla tiedossa jollain lähisukulaisella.

Miehillä varsinainen Fabryn taudin diagnoosi voidaan tehdä mittaamalla AGAL-entsyymin aktiivisuus. Naisilla AGAL-entsyymin aktiivisuus voi olla normaali. Siksi diagnoosi tehdään etsimällä tautia aiheuttavia geenivirheitä. Miehilläkin diagnoosi vahvistetaan määrittämällä geenivirhe. Sydänlihaksesta voidaan myös ottaa koepala eli biopsia.

Fabryn taudin hoito

Hoitona on elinikäinen entsyymikorvaushoito, joka aloitetaan yleensä jo lapsuudessa. Korvaushoito vähentää haitallisten aineiden kertymistä elimiin, jolloin oireet lievittyvät ja suorituskyky paranee. Myös uudempaa kaitsijaproteiinihoitoa käytetään.

Ilman hoitoa haitallisten rasva-aineiden kertyminen sydänlihakseen johtaa ennen pitkää sidekudoksen muodostumiseen. Niinpä hoito auttaa parhaiten, kun se on aloitettu ajoissa, ennen sidekudoksen muodostumista.

Muutoin sydänoireita hoidetaan samoilla lääkkeillä kuin muitakin sydänsairauksia. Sydämen vajaatoiminnan lääkehoidolla hidastetaan vajaatoiminnan etenemistä ja vähennetään oireita. Rytmihäiriöitä hoidetaan beetasalpaajilla ja hidaslyöntisyyttä tahdistinhoidolla. Joskus tarvitaan rytmihäiriötahdistin henkeä uhkaavien rytmihäiriöiden varalta.