Hyppää sisältöön
Etusivu / Ruoka & Ravitsemus / Makeat sokerimyytit – faktoja sokerista

Makeat sokerimyytit – faktoja sokerista

Sokereihin liittyy runsaasti erilaisia harhaluuloja. Tässä artikkelissa otetaan selvää, pitävätkö nämä myytit paikkansa.

Anna Holma, Ravitsemustieteen maisteriopiskelija
Julkaistu 17.10.2025

Myytti 1. Sokeri aiheuttaa sokerihumalaa

Tarua: Sokerihumalalla viitataan yleensä vilkkauteen ja levottomuuteen, joka havaitaan lapsilla erityisesti juhlissa. Usein virheellisesti ajatellaan, että juhlatilanteisiin liittyvä runsas sokeripitoisten ruokien ja juomien nauttiminen aiheuttaisi tämän ilmiön. Todellisuudessa ympäristö vaikuttaa ilmiön kehittymiseen enemmän kuin sokerin nauttiminen. Vaikka sokeripitoiset elintarvikkeet, kuten makeiset, leivonnaiset ja virvoitusjuomat, aiheuttavat nopean energiapiikin nostamalla verensokeria nopeasti, niin varsinaisesta humalatilasta ei kuitenkaan ole kyse.  

Myytti 2. Sokeri koukuttaa 

Tarua: Sokerikoukulla tarkoitetaan yleensä tilannetta, jossa henkilö kokee toistuvaa tarvetta syödä sokeripitoisia elintarvikkeita. Olisi hyödyllistä oppia tiedostamaan, millaisissa tilanteissa sokeria yleensä tekee mieli ja ajoittuuko syöminen tiettyyn vuorokaudenaikaan. Kyse voi olla tunnesyömisestä tai sokerin kulutukseen liittyvästä totutusta tavasta. Sokeri ei kuitenkaan sisällä sellaista kemiallista ainetta, joka aiheuttaisi fysiologista riippuvuutta. 

Jos nauttii sokeripitoisia tuotteita päivittäin esimerkiksi televisiota katsellessa, aivot ja keho oppivat vaatimaan sokeria aina television ääressä. Mikäli sokerin syönti painottuu iltaan, kannattaa tarkastella päivän ateriarytmiä: jos päivän aikana on syönyt liian vähän tai ateriavälit ovat venyneet liian pitkiksi, voi sokeri toimia iltaisin nopeana keinona paikata päivän aikana syntynyttä energiavajetta. Nälän iskiessä olisikin parempi syödä lautasmallin mukaisesti kuin napostella sokerisia välipaloja. Sokerin himoa voikin vähentää syömällä säännöllisesti ja monipuolisesti.  

Myytti 3. Kaikkea sokeria tulee välttää

Tarua: Sokeri voi kuulua monipuoliseen ja terveelliseen ruokavalioon, mutta määrä ja useus ovat ratkaisevia. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan vapaan* sokerin kulutusta tulisi rajoittaa: saannin tulisi olla korkeintaan 10 % kokonaisenergiansaannista. Vapaa sokeri on nopeasti imeytyvää. Kasvikset, hedelmät ja marjat ovat puolestaan tärkeä osa terveellistä ruokavaliota niiden sisältämästä luontaisesta sokerista huolimatta. 

Myytti 4. Jotkut sokerit ovat terveellisempiä kuin toiset 

Tarua: Sokereiden terveysvaikutuksissa ei ole merkittäviä eroja, vaikka niiden käyttötarkoitukset ja kemialliset rakenteet voivat vaihdella. Esimerkiksi tavallisena pöytäsokerina eli valkoisena sokerina tunnettu sakkaroosi koostuu glukoosista ja fruktoosista. Maitosokeri eli laktoosi koostuu puolestaan glukoosista ja galaktoosista. Kaikki sokerit hajotetaan ja muokataan ruoansulatuselimistössä lopulta glukoosiksi, jota elimistö käyttää energianlähteenä. Elimistö ei siis tunnista, millaisesta sokerista oli alun perin kyse. Vaikka esimerkiksi hunajaa tai kookossokeria saatetaan pitää tavallista sokeria terveellisempänä vaihtoehtona, ei näiden välillä todellisuudessa ole terveydellistä eroa. 

Sokereiden makeusasteet vaihtelevat, ja suhteellisesti makeampaa sokeria tarvitaan vähemmän makean maun saavuttamiseksi. Tämä voi tarkoittaa myös pienempää energiamäärää ja täten olla terveellisempi vaihtoehto. Keskeistä on kuitenkin se, että luontaisesti sokereita sisältäviä elintarvikkeita ei tarvitse välttää, mutta lisätyn sokerin kulutusta olisi hyvä rajoittaa. Ravitsemussuositukset eivät suosi minkään yksittäisen sokerin käyttöä toisen yli, vaan korostavat vapaan sokerin käytön vähentämistä.  

Myytti 5. Sokeri on parempi vaihtoehto kuin makeutusaineet

Tarua: Sokereiden lisäksi erilaisia makeutusaineita, kuten aspartaamia ja asesulfaami K:ta, käytetään tuomaan makeutta ruokiin ja juomiin. Makeutusaineet ovat moninkertaisesti sokereita makeampia, minkä vuoksi niitä tarvitaan halutun makeuden saavuttamiseksi pienempiä määriä. Makeus voidaan saavuttaa pienemmällä energiamäärällä, sillä makeutusaineet sisältävät vain vähän tai eivät lainkaan energiaa. Juomat ovat yksi suurimmista sokerin lähteistä suomalaisten ruokavaliossa, minkä vuoksi makeutusaineiden käyttö erityisesti juomien makeuttamiseen on perusteltua. Ruokaviraston sivuilta saa lisää tietoa makeutusaineista ja niiden käyttökohteista. 

Makeutusaineille on asetettu hyväksyttävä päivittäinen saantiarvo, joka kertoo, kuinka paljon niitä voi nauttia päivittäin ilman vaaraa terveydelle. Vapaan sokerin käytölle on puolestaan annettu ohje ravitsemussuosituksissa: saannin tulisi olla mahdollisimman vähäistä. Siispä sekä sokerin että makeutusaineiden kohdalla käyttömäärät ovat ratkaisevia. Täältä voi lukea lisää makeutusaineiden turvallisuudesta. On kuitenkin hyvä muistaa, että virvoitusjuomia ei suositella nautittavaksi säännöllisesti niiden happamuuden takia, olivatpa ne sitten makeutettu sokerilla tai makeutusaineilla. Ruokajuomaksi suositellaan rasvatonta maitoa tai piimää tai täydennettyä kasvijuomaa, janojuomaksi puolestaan vettä.  

Myytti 6. Hedelmiä ja marjoja kannattaa välttää niiden sisältämän sokerin takia 

Tarua: Hedelmät ja marjat sisältävät sokeria, mutta kyse on luontaisesta sokerista. Luontaisia sokereita ei ole tarpeen välttää, sen sijaan vapaan sokerin saantia olisi hyvä rajoittaa. Hedelmiä ja marjoja kannattaa sisällyttää omaan ruokavalioon, sillä ne sisältävät vitamiineja, kivennäisaineita ja kuitua. Sen sijaan hedelmä- ja marjamehuja suositellaan nauttimaan korkeintaan lasillinen päivässä, sillä ne sisältävät vapaata sokeria ja vain vähän kuitua.  

Myytti 7. Sokerin syönnillä ei ole vaikutusta veren rasva-arvoihin

Tarua: Tyydyttyneen rasvan lisäksi myös sokerilla on haitallinen vaikutus veren rasva-arvoihin, sillä runsas sokerin kulutus nostaa veren triglyseridipitoisuutta. Rasvan laatu on kuitenkin merkittävin rasva-arvoihin vaikuttava tekijä: tyydyttyneiden rasvojen vähentäminen ja tyydyttymättömien rasvojen suosiminen ovat tehokkaimpia keinoja LDL-kolesterolipitoisuuden parantamiseen. Sokerin käytön vähentäminen tukee kolesteroliarvojen hallintaa, mutta vähentämiseen on myös muita syitä. Runsas sokerin saanti edistää hampaiden reikiintymistä ja liiallista energiansaantia. Ylimääräinen sokeri varastoituu rasvana, mikä kasvattaa lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen riskiä. 

Myytti 8. Sokeri on täysin tarpeeton aine ruokavaliossa 

Totta ja tarua: Sokeri ei sisällä lainkaan ihmiselle välttämättömiä ravintoaineita, joten sellaisenaan sokeri ei ole ihmiselle tarpeellinen. Myös ravitsemussuositukset ohjeistavat käyttämään lisättyä sokeria mahdollisimman vähän, sillä runsas sokerin saanti lisää monia terveysriskejä (kts. myytti 7). Paljon sokeria sisältävät tuotteet sisältävät usein myös paljon rasvaa ja vain vähän kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita, jolloin sokeripitoisten tuotteiden runsas kulutus heikentää ruokavalion ravintoainetiheyttä. Sokerin saanti voi kuin varkain nousta suureksi piilosokerin myötä. Piilosokerilla tarkoitetaan elintarvikkeisiin lisättyä sokeria, jota niissä ei luontaisesti ole. Piilosokeria on esimerkiksi sokeroiduissa jogurteissa, mysleissä, muroissa ja leivonnaisissa. Näiden tuotteiden sokeripitoisuuksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Sydänmerkkituotteita suosimalla voi valita tuotteita, joiden sokeripitoisuudet ovat maltillisia. Täältä voi käydä lukemassa lisää tuotteiden sokerirajoista.  

Toisaalta on myös tilanteita, joissa sokerin saannista on hyötyä. Elimistö kykenee pilkkomaan sokeria ja hyödyntämään sitä energianlähteenä, jolloin esimerkiksi raskaan liikunnan yhteydessä nopeasti imeytyvä sokeripitoinen välipala voi olla paikallaan. Lisäksi ruoanvalmistuksen näkökulmasta sokerin korvaaminen voi joissain elintarvikkeissa olla haastavaa, sillä maun lisäksi sokeri vaikuttaa tuotteen ulkonäköön, väriin, rakenteeseen ja säilyvyyteen. Makeutusaineiden käytöllä voidaan vaikuttaa elintarvikkeiden makuun, mutta muussa tapauksessa sokerin korvaaminen voi olla vaikeaa. 

 

*Vapaalla sokerilla tarkoitetaan elintarvikkeisiin lisättyä sokeria, sellaisenaan käytettyä sokeria sekä hunajan, siirappien, kasvijuomien ja marja- ja hedelmämehujen sekä mehutiivisteiden sisältämää sokeria.  

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi