Mikä on antikoagulantti ja miten sitä käytetään?

Tavallisin tarve antikoagulanttihoidolle on eteisvärinä. Tähän rytmihäiriöön liittyy riski verihyytymän syntymiseen eteislokeron sopukkaan, mikä liikkeelle lähtiessään voi aiheuttaa valtimon veritulpan, pahimmassa tapauksessa aivoinfarktin. Muita syitä hoitaa lääkityksellä veren hyytymisen esto ovat esimerkiksi sydämen tekoläppä, keuhkoveritulppa, laskimotukos tai vaikea sydämen vajaatoiminta.

Antikoagulanttihoidon lääkkeet

Hoito voidaan toteuttaa tällä hetkellä viidellä eri tablettilääkkeellä. Vanhin ja tunnetuin niistä on varfariini (Marevan®). Marevan vaikuttaa veren hyytymisessä kaikkiin K-vitamiinista riippuviin tekijöihin, tästä syystä ravinnon K-vitamiini saattaa vaikuttaa lääkehoidon tasapainoon. Annostelu on yksilöllistä, ja se määritetään verestä mitattavan INR-arvon perusteella. Annosten milligrammamääriä ei siis voi vertailla tuttavan kanssa.

Uudempia lääkkeitä kutsutaan suoriksi antikoagulanteiksi, Ne ovat saaneet nimensä siitä, että ne vaikuttavat suoraan yhteen kohtaan veren hyytymisjärjestelmässä. Loppuvaikutus on kuitenkin kaikilla sama. Suoria antikoagulantteja ovat dabigatraani (Pradaxa®), rivaroksabaani (Xarelto®), apiksabaani (Eliquis®) ja edoksabaani (Lixiana®). Näiden lääkkeiden annostelu on vakio, eli sitä ei säädellä verikokeen perusteella. Myöskään ravinnon K-vitamiini ei vaikuta niiden tehoon. Suorat antikoagulantit ovat lyhytvaikutteisia, sen vuoksi on tärkeätä ottaa lääkkeet säännöllisesti. Potilaat, joilla on sydämessä mekaaninen tekoläppä, eivät voi käyttää suoria antikoagulantteja.

Marevan-tabletit ovat edullisia, päivän annos maksaa tavallisesti vain muutamia senttejä. Suorat antikoagulantit ovat toistaiseksi selvästi Marevania kalliimpia. Lääkkeisiin on kuitenkin mahdollista saada erityiskorvattavuus lääkärin B-lausunnolla. Korvauksen jälkeen lääkkeen päiväkustannus on noin yksi euro, ja lääkitys kerryttää myös vuosittaista lääkekattoa.

Ongelmallisia tilanteita

Koska lääkityksen tarkoitus on hidastaa veren hyytymistä, kaikki antikoagulantit voivat altistaa potilaan verenvuodolle. Vuodot ovat yleensä lieviä, kuten nenäverenvuoto tai lisääntynyt mustelmataipumus. Haavaa voi joutua painamaan pidempään, jotta verenvuoto tyrehtyy. Jos vuoto ei lopu, tai toistuu usein, pitää potilaan ottaa yhteyttä terveyskeskukseen tai päivystykseen. Lääkäri tarkistaa oikean annostuksen. Annostusta, varsinkaan suorien antikoagulanttien, ei pidä koskaan säätää itse kysymättä apua ammattilaiselta.

Jotta lääkevirheitä, kuten unohtamisia tai yliannostuksia, ei tapahtuisi, lääkkeet kannattaa jakaa annosjakelijaan eli dosettiin. Tarvittaessa voi laittaa puhelimen hälytyksen muistuttamaan lääkkeen ottamisajasta.

Lääkityksestä pitää aina mainita apteekissa ostettaessa tavallisia reseptivapaitakin valmisteita. Esimerkiksi monet tulehduskipulääkkeet kuten ibuprofeiini (Burana®) eivät sovi antikoagulantin käyttäjälle. Kuumeen ja kivun hoitoon onkin turvallisinta käyttää parasetamolia (Panadol®, Paratabs®).

Moniin toimenpiteisiin liittyy lisääntynyt vuotovaara, joten lääkityksestä pitää ehdottomasti kertoa jo ennakolta lääkärille, esimerkiksi hammaslääkärille. Pienet toimenpiteet voidaan yleensä tehdä ilman lääketaukoa, mutta lääkitys voidaan myös joutua hetkeksi keskeyttämään ennen suunniteltua toimenpidettä.

Antikoagulaatiohoidon seuranta

Hoito edellyttää säännöllistä seurantaa. Lääkityksen aloituksen jälkeen suositellaan ensimmäistä kontrollia jo kuukauden päähän. Käynnillä arvioidaan, onko hoito onnistunut toivotulla tavalla ja onko ilmaantunut haittavaikutuksia sekä mitataan tarvittaessa ainakin verenkuva ja munuaisten toimintakoe. Kontrollikäynti tulisi tehdä vähintään vuosittain. Iäkkäiden ja hauraiden potilaiden tilanne tarkistetaan useammin, joskus jopa kolmen kuukauden välein. Lisäksi Marevania käyttävät potilaat käyvät yleensä kerran kuukaudessa INR-mittauksessa.

Jotta lääkitys olisi tehokas ja myös turvallinen, on tärkeätä huolehtia lääkkeen oikeasta ja säännöllisestä annostelusta.

Sydänkaupasta voi tilata jokaiselle antikoagulantin käyttäjälle soveltuvan SOS-kortin, joka kannattaa pitää lompakossa mukana myös matkoilla.