Mikä on antikoagulantti ja miten sitä käytetään?

Tavallisin tarve antikoagulanttihoidolle on eteisvärinä. Tähän rytmihäiriöön liittyy riski verihyytymän syntymiseen eteislokeron sopukkaan, mikä liikkeelle lähtiessään voi aiheuttaa valtimon veritulpan, pahimmassa tapauksessa aivoinfarktin. Muita syitä estää antikoagulantilla veren hyytymistä ovat esimerkiksi sydämen mekaaninen tekoläppä, keuhkoveritulppa, laskimotukos tai vaikea sydämen vajaatoiminta.

Antikoagulanttihoidon lääkkeet

Lääkkeen valintaan vaikuttavat monet tekijät, kuten hoidettava sairaus, muut sairaudet, ja erityisesti munuaisen toiminta. Tavallisimmin valitaan joku ns. suorista antikoagulanteista. Ne ovat saaneet nimensä siitä, että ne vaikuttavat suoraan yhteen kohtaan veren hyytymisjärjestelmässä. Suoria antikoagulantteja ovat dabigatraani (Pradaxa®), rivaroksabaani (Xarelto®), apiksabaani (Eliquis®) ja edoksabaani (Lixiana®). Useimmista on saatavilla geneerisiä rinnakkaisvalmisteita. Suorat antikoagulantit ovat lyhytvaikutteisia, sen vuoksi on tärkeää ottaa lääkkeet säännöllisesti.

Vanhin vaihtoehdoista on varfariini (Marevan®). Marevan vaikuttaa veren hyytymisessä kaikkiin K-vitamiinista riippuviin tekijöihin, tästä syystä ravinnon K-vitamiini saattaa vaikuttaa lääkehoidon tasapainoon. Annostelu on yksilöllistä, ja se määritetään verestä mitattavan INR-arvon perusteella. Lääkkeen käyttö on jonkin verran hankalampaa kuin suorien antikoagulanttien. Potilaat, joilla on sydämessä mekaaninen tekoläppä, eivät kuitenkaan voi käyttää suoria antikoagulantteja, vaan tarvitsevat aina Marevan-lääkityksen.

Marevan-tabletit ovat edullisia, päivän annos maksaa tavallisesti vain muutamia senttejä. Suoriin antikoagulantteihin on mahdollista saada erityiskorvattavuus lääkärin B-lausunnolla.

Lue lisää antikoagulanttilääkkeistä toisesta artikkelista Hyytymän esto antikoagulanteilla.

Ongelmallisia tilanteita

Koska lääkityksen tarkoitus on hidastaa veren hyytymistä, kaikki antikoagulantit voivat altistaa potilaan verenvuodolle. Vuodot ovat yleensä lieviä, kuten nenäverenvuoto tai lisääntynyt mustelmataipumus. Haavaa voi joutua painamaan pidempään, jotta verenvuoto tyrehtyy. Jos vuoto ei lopu, tai toistuu usein, pitää potilaan ottaa yhteyttä terveyskeskukseen tai päivystykseen. Lääkäri tarkistaa oikean annostuksen. Annostusta ei pidä koskaan säätää itse kysymättä apua ammattilaiselta.

Jotta lääkevirheitä, kuten unohtamisia tai yliannostuksia, ei tapahtuisi, lääkkeet kannattaa jakaa annosjakelijaan eli dosettiin. Tarvittaessa voi laittaa puhelimen hälytyksen muistuttamaan lääkkeen ottamisajasta.

Lääkityksestä pitää aina mainita apteekissa ostettaessa tavallisia reseptivapaitakin valmisteita. Esimerkiksi monet tulehduskipulääkkeet kuten ibuprofeiini (Burana®) eivät sovi antikoagulantin käyttäjälle. Kuumeen ja kivun hoitoon onkin turvallisinta käyttää parasetamolia (Panadol®, Paratabs®).

Moniin toimenpiteisiin liittyy lisääntynyt vuotovaara, joten lääkityksestä pitää ehdottomasti kertoa jo ennakolta lääkärille, esimerkiksi hammaslääkärille. Pienet toimenpiteet voidaan yleensä tehdä ilman lääketaukoa, mutta lääkitys voidaan myös joutua hetkeksi keskeyttämään ennen suunniteltua toimenpidettä.

Antikoagulaatiohoidon seuranta

Hoito edellyttää säännöllistä seurantaa. Lääkityksen aloituksen jälkeen suositellaan ensimmäistä kontrollia jo kuukauden päähän. Tuolloin arvioidaan, onko hoito onnistunut toivotulla tavalla ja onko ilmaantunut haittavaikutuksia sekä mitataan tarvittaessa ainakin verenkuva ja munuaisten toimintakoe. Kontrollikäynti tulisi tehdä vähintään vuosittain. Iäkkäiden ja hauraiden potilaiden tilanne tarkistetaan useammin, joskus jopa kolmen kuukauden välein. Lisäksi Marevania käyttävät potilaat käyvät yleensä kerran kuukaudessa INR-mittauksessa.

Jotta lääkitys olisi tehokas ja myös turvallinen, on tärkeätä huolehtia lääkkeen oikeasta ja säännöllisestä annostelusta.

Sydänkaupasta voi tilata jokaiselle antikoagulantin käyttäjälle soveltuvan SOS-kortin, joka kannattaa pitää lompakossa mukana myös matkoilla.