Siirry sisältöön

Sepelvaltimotaudin tutkimukset

Sepelvaltimotaudin tutkiminen perustuu potilaan oireistoon. Oireiden ja taustatekijöiden eli ateroskleroosiin viittaavien riskitekijöiden perusteella herää epäilys, jonka jälkeen tehdään tarvittavat jatkoselvitykset.

Anna-Mari Hekkala, ylilääkäri
Julkaistu 4.7.2019
Päivitetty 31.7.2019

Tutkiminen alkaa siis aina lääkärin haastattelulla (esitiedot eli anamneesi). Haastattelussa selvitetään mahdollisimman tarkoin oireen laatu, sekä sitä pahentavat ja helpottavat tekijät. Lisäksi selvitetään mahdolliset sepelvaltimotaudin vaaratekijät. Esitietojen perusteella lääkäri muodostaa käsityksensä, voisiko taustalla olla sepelvaltimotauti vai pitäisikö tutkimukset kohdistaa johonkin muuhun.

Lääkärin kliinisessä tutkimuksessa (status) kuunnellaan stetoskoopilla sydänläppien äänet sekä kaula- ja nivusvaltimot. Rintakehän tunnustelulla etsitään mahdollisia kivun lähteitä lihaksistosta ja luiden rustoliitoksista. Verenpaine mitataan.

Sydänfilmi ja verikokeet

Meneillään oleva sydäninfarkti näkyy sydänfilmissä eli EKG:ssä. Jos kyseessä ei kuitenkaan ole tällainen akuutti tilanne, sepelvaltimotautia ei näe lepotilassa otetusta sydänfilmistä tai verikokeista. Sydänfilmi on siitä huolimatta tärkeä perustutkimus, sillä se kertoo paljon sydämen tilanteesta, esimerkiksi muiden sydänsairauksien mahdollisuudesta tai vanhoista infarkteista.

Päivystystilanteessa, epäiltäessä sydäninfarktia, verinäytteestä voidaan määrittää ns. sydänlihaksen merkkiaineita. Kyse on troponiini-nimisestä merkkiaineesta (lyhenne TnI tai TnT tutkimuslaboratoriosta riippuen). Troponiini nousee sydänlihaksen hapenpuutteessa, mutta myös monissa muissa tilanteissa kuten esimerkiksi nopean rytmihäiriön, sydänlihastulehduksen, keuhkoveritulpan, vaikean tulehduksen jne. yhteydessä. Lääkäri tulkitsee tuloksen merkityksen muiden tietojen kuten potilaan oireiston ja EKG:n perusteella.

Verikokeilla tutkitaan aina sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä (rasva- ja sokeriarvot). Toistaiseksi ei ole rutiinikäytössä sellaisia geenitestejä, joita suositeltaisiin sepelvaltimotaudin vaaran arviointiin. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos (THL) tekee kuitenkin parhaillaan suurta tutkimusta, joka saattaa tulevaisuudessa tuoda lisävaloa periytyvyyden tutkimiseen.

Rasituskoe

Rasituskoe on edelleen yleinen perustutkimus epäiltäessä sepelvaltimotautia. Kokeen ideana on selvittää, ilmeneekö sydänfilmissä sydämen hapenpuutteeseen viittaavia ilmiöitä sydämen kuormittuessa. Rasituskoe voidaan tehdä juoksumattotestinä tai kuntopyörällä. Näistä jälkimmäinen on Suomessa yleisimmin käytetty tapa. Pyöräily on helpompi toteuttaa, jos potilaalla on esimerkiksi polviongelmia. Koe ei kuitenkaan voi onnistua, jos tutkittava ei kykene polkemaan kuntopyörällä riittävän nopeasti ja riittävän kauan.

Rasituskoe voidaan tehdä, jos tutkittavalla on sepelvaltimotautiin viittaavia oireita, ja toisaalta sepelvaltimotauti voisi olla riskitekijöiden perusteella mahdollinen. Rasituskokeessa nähdään myös mahdolliset rytmihäiriöt, jotka saattaisivat olla oireiden syynä. Lisäksi selviää tutkittavan fyysinen kunto. Kokeessa mitataan myös verenpainetta, joka nousee aina rasituksessa.

Rasituskokeen aikana voidaan samanaikaisesti tutkia sydäntä ultraäänellä (ns. rasitus-ECHO-tutkimus), mutta Suomessa näitä tutkimuksia tehdään vain harvoissa paikoissa.

Rasituskokeeseen liittyy tiettyjä tulkinnallisia haasteita. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka kokeessa ei mitään näkyisikään, tutkittavalla voi silti olla sepelvaltimotauti. Myös toisinpäin voi käydä, eli EKG:ssä voi näkyä tiettyjä muutoksia, vaikka tautia ei olisikaan. Näistä syistä koetta valvovan lääkärin pitää huomioida tuloksissa monia asioita, kuten kokeen yleinen onnistuminen, potilaan oireet ja sairauden ennakkotodennäköisyys eli kuinka mahdollisena tautia voidaan ylipäätään pitää kyseisten oireiden ja taustatietojen perusteella.

Varjoainekuvaus

Varjoainekuvaus eli angiografia kertoo tarkasti, onko sepelvaltimoissa merkittäviä ahtaumakohtia, ja missä kohdin ahtaumat sijaitsevat.

Varjoainekuvaus tehdään aina sydäninfarktin yhteydessä, ellei ole selviä perusteita pidättäytyä kuvauksesta. Sellainen peruste voi olla esimerkiksi vaikeat perussairaudet tai hyvin korkea ikä.

Jos kysymyksessä on rauhallinen tilanne, eli ei ole kyse sydäninfarktista, varjoainekuvausta ei aina tarvitse tehdä. Kun sairaus on selvä oireiden ja muiden tutkimusten perusteella, varjoainekuvausta ei tarvita. Vasta sitten, jos oireistoa ei saada kuriin lääkehoidolla, vaan joudutaan pohtimaan pallolaajennuksen tai ohitusleikkauksen tarvetta, edetään varjoainekuvaukseen.

Tietokonetomografia

Viime vuosina on sepelvaltimoiden tietokonekuvaus (tietokonetomografia eli TT-kuvaus) tuonut uuden, hyvän mahdollisuuden selvittää sepelvaltimoiden tilannetta.

Tutkimuksessa nähdään, onko valtimoissa ateroskleroosia eli rasvoittumapesäkkeitä ja kalkkia. Sepelvaltimotaudin mahdollisuus oireiden taustalla voidaan siis varsin luotettavasti selvittää. Tutkimuksella ei kuitenkaan voida varmuudella sanoa, kuinka paljon kyseiset löytyneet pesäkkeet ahtauttavat suonen sisäosaa, vaan tämän selvittämiseksi tarvitaan jatkotutkimuksia, yleensä varjoainekuvausta.

Varsinais-Suomen alueella on käytössä tutkimusmenetelmä, jossa tietokonekuvaukseen yhdistetään tarvittaessa PET-tutkimus (positroniemissiotomografia). Näin sepelvaltimoiden tilanteesta saadaan vielä parempi käsitys kuin pelkällä tietokonekuvauksella. PET-kuvantamisen laajempaa käyttöä rajoittaa toistaiseksi vielä laitteiden saatavuus.

Sydänperfuusion gammakuvaus

Tästä tutkimuksesta käytetään myös yleisnimeä ”isotooppiperfuusio” tai vain ”isotooppikuvaus”. Tutkimus tehdään kuten tavallinen rasituskoe, mutta sen lisäksi rasituksen loppupuolella annetaan käden laskimoon merkkiainetta (tallium- tai teknetiumisotooppi). Sydäntä kuvataan erityisellä kameralla, joka näyttää, onko sydämessä alueita jonne merkkiaine ei pääse etenemään. Puutosalue viittaa verisuonen ahtautumiseen.

Perfuusiokuvausta käytetään, jos rasituskokeessa ei saada riittävää käsitystä tilanteesta mutta sepelvaltimotaudia pidetään mahdollisena. Kuvaus voidaan tehdä, vaikka kuntopyörän polkeminen ei onnistuisi, silloin pyörän tilalla ”rasitustestinä” käytetään lääkeainetta. Joskus perfuusiokuvausta käytetään varjoainekuvauksen jälkeen, kun halutaan tutkia löydettyjen ahtaumien merkitystä sydämen toiminnalle.

Lue lisää sydän- ja verisuonisairauksien tutkimuksista

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset