Toisen auttamisesta hyvää mieltä

Naapuriapu on usein luontaista. Naapurini Sirpa on erityisen ihana. Hän tekee päivittäin pieniä asioita toisten auttamiseksi. Olen saanut tuoreita pullia kotiovelle, ja joskus aamulla herätessäni on meidänkin pihan lumet luotu. Ikkunasta näen, kun hän kiristää lapsemme kengännauhoja kadulla ja juttelee nuorten kanssa. Nämä pienet asiat saavat aikaan tunteen, että meidän perhe on tärkeä ja hän välttää meistä. Tällaisina aamuina, kun näen hyväntahtoisen naapurimme, on minunkin hymyni herkemmässä.

Naapurimme auttaa pyytämättä. Hän ei tee siitä numeroa. Tiedän hänen auttavan monia ihmisiä. Se on hänelle tapa elää. Osa autettavista on hänen sukulaisiaan, osa muita tuttavia ja meitä naapureita. Kun kysyn häneltä asiasta, hän toteaa ystävällisesti:

– Saan siitä hyvää mieltä, kun huomaan, että voin auttaa. En halua tuppautua, mutta kyllä paljon on tilanteita, joissa voi olla toiselle pikkuisen avuksi.

Hyvää mieltä etsimässä

Tutkimusnäyttö puoltaa asiaa, että keskeinen tapa lisätä omaa hyvää mieltä ja onnellisuuden tunnetta, on kokea itsensä tarpeelliseksi ja hyödylliseksi jossakin. Hyvien tekojen tekeminen toisille, lisää merkityksellisyyden kokemusta ja vahvistaa omaakin hyvinvointia.

On tilanteita, jolloin vahvinkin ihminen tarvitsee apua. Pikkulapsiarjen kaaoksessa tai silloin, kun elämä ravistelee esimerkiksi eron tai sairastumisen vuoksi, on toisten apu erityisen arvokasta. Tällaisessa tilanteessa kotiin kannettu makaronilaatikko tai halaus voivat olla ratkaisevan tärkeitä jaksamisen kannalta. Lapsiperheissä hoitoavuksi tarjoutuminen on usein todella arvokas lahja, samoin ikäihmisille auttaminen asioiden hoidossa. Apua voi olla joskus vaikea pyytää ja ottaa vastaan. Olemme ”pärjääjäkansaa”, mutta apu ja välittäminen tuntuu hyvältä, kun se tehdään sopivalla tavalla, vilpittömästi ja konkreettisissa asioissa auttaen. Helpointa avun vastaanottaminen on silloin, kun kukaan ei kysele liikoja, vaan tekee tekoja ilman turhia selittelyitä.

Jos esimerkiksi rahat ovat vähissä, pienikin apu ruokaan tai perustarpeisiin liittyen voi olla suuri ilo. Itselle turhaksi jäänyt polkupyörä voi esimerkiksi olla lahjoitettuna arvokas toiselle. Samoin pieneksi jääneet vaatteet tai turhaksi käyneet huonekalut. Taloudelliset haasteet koskettavat yllättävän monia ja pieni ele saattaa olla iso apu.

Pyyteetöntä auttamista

Auttamisen halu voi kummuta siitä, että on itse saanut joskus apua. Tai siitä, että tietää toisen kokevan jotain, mitä on itse kokenut aikaisemmin, ja olisi siinä tilanteessa hyötynyt avusta. Jokaisella ihmisellä on omat syynsä ja motiivinsa auttaa tai ilahduttaa toisia. Auttaminen usein maksaa itsensä takaisin, mutta vastapalvelusten odottaminen ei kuulu pyyteettömyyteen.

Jos odottaa vastapalvelusta, hyvä mieli yleensä vähenee. Hyvä tulee vastaan jossain muodossa ja jonkun taholta, ei aina sieltä, josta sitä odottaa.

Suorittamisen aikakautena toisen auttaminen voi olla tervetullutta vastapainoa muulle elämälle. Kun auttaminen on pyyteetöntä ja mielekästä, se voi ruokkia suurta merkityksellisyyden kokemusta. Minkä vuoksi elämää eletään? Mikä on minun tehtäväni tässä maailmassa?

Vapaaehtoistoiminnasta iloa monelle

Jos innostuu viemään auttamisen uudelle tasolle ja innostuu vapaaehtoistoiminnasta, jossa toisten auttaminen on sisällöltään sovittua, voi oppia uutta ja löytää uusia ystäviä ja tuttavia. Vapaaehtoisuus antaa paljon ja moni olisi halukas osallistumaan vapaaehtoistoimintaan, jos vain tietäisi, missä ja miten toiminnan voisi aloittaa.

Toisen auttaminen voi olla kotivierailulla käymistä: esimerkiksi yksinäisen vanhuksen luona käymistä, ääneen lukemista, radion kuuntelemista ja television katselemista yhdessä. Jokaiselle meistä on elintärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Toimeliaammat auttajat voivat yhdessä tehdä käsitöitä, leipoa tai laittaa ruokaa. Puhelimen välityksellä voi myös auttaa toista, soittaa ja osoittaa välittävänsä toisen tilanteesta. Yksinäisille ihmisille tämäkin on tärkeää. Joku välittää ja kuuntelee minua.

Pienissä asioissa avustaminen voi tuntua myös nuoresta tärkeältä. Ylisukupolviset yhdessä toimimisen muodot ovat vähentyneet nyky-yhteiskunnassa. Ne ovat kuitenkin tärkeitä itsetunnon rakennuspalikoita. Nuori voi innostua pienistäkin asioista, kuten esimerkiksi auttamaan naapuria koiran ulkoiluttamisessa tai kauppatavaroiden kantamisesta.

Anna hyvän kiertää

– Toivoisin, että ihmiset olisivat pikkuisen rohkeampia. Sillä tavalla, että uskaltaisivat pyytää esimerkiksi naapurilta apua, jos on puute vaikkapa jauhoista tai juttuseurasta. Kun kerran uskaltaa, niin seuraava kerta on jo helpompi. Ja toinenkin uskaltaa kysyä, voisinko minäkin pyytää sinulta apua. Tiivistettynä voisi sanoa, että laitetaan hyvä kiertämään, toteaa naapurini Sirpa.