Siirry sisältöön

Tukea lapsiperheiden arkeen

Pitkäaikaissairaan lapsen perhe voi joskus tarvita sekä konkreettista apua arjen askareissa että keskusteluapua vanhemmuuden tueksi. 

Marjaana Kirjavainen
Julkaistu 29.6.2016
Kuva: Annika Mannström

Kotiapua, perhetyötä ja vertaistukihenkilöä ja -ryhmiä voi kysyä oman kunnan sosiaalitoimesta, vaikka ei ole lastensuojelun asiakas. Tämä on merkittävä parannus lapsiperheiden palveluissa.

Lapsiperheiden kotipalvelu tukee arjessa selviytymistä

Kotipalvelu on perheen arjen tukemiseen tarkoitettua konkreettista työtä. Palvelu voi olla esimerkiksi lastenhoitoapua, päivittäisiä kotiaskareita, pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Sosiaalihuoltolaissa (19§) palvelu on määritelty suhteellisen laajasti: ”Kotipalvelulla tarkoitetaan asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen, asiointiin sekä muihin jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista”. Kotipalvelun tavoitteena on ennaltaehkäisy ja toimintakyvyn ja perheen omien taitojen vahvistaminen. Tärkeää on, että apu vastaa perheen tuen ja avun tarvetta. Kotipalvelu on aina määräaikaista. Toivottavaa on kuitenkin, että palvelusta tehdään yhdessä perheen kanssa suunnitelma, jossa määritellään maksut, perheen avun tarve ja sen saaminen sekä milloin apua annetaan ja kuinka kauan sitä saa.

Lapsiperheellä on oikeus saada välttämätön kotipalvelu, jos lapsen hyvinvoinnin turvaaminen ei ole mahdollista sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavan toimintakykyä alentavan syyn tai erityistilanteen takia (Sosiaalihuoltolaki19§). Erityinen perhetilanne voi tarkoittaa esimerkiksi vanhempien erovaihetta tai perheenjäsenen kuolemaa, mutta myös tilannetta, jossa vammainen tai pitkäaikaisesti sairas lapsi on hoidettavana. Jos sydänsairaan lapsen perhe tarvitsee kotipalveluapua, kannattaa olla suoraan yhteydessä kunnan sosiaalitoimeen, keskustella tilanteesta ja avuntarpeesta. Sinne ei tarvita lähetettä.

Kotipalvelu on lähtökohtaisesti maksullista. Jos perheen tulot jäävät alle tulorajan, ei kotipalvelusta peritä maksua. Jos perhe ei pysty maksamaan asiakasmaksuja, niihin voi hakea omasta kunnasta alennusta tai ne voidaan jättää kokonaan perimättä (Asiakasmaksulaki 11§). Selvitys tuloista ja menoista on kuitenkin aina tehtävä.

Kunnalla voi olla omia kotipalvelutyöntekijöitä tai se ostaa palvelun yrityksiltä. Osa kunnista on ottanut käyttöön palvelusetelin. Sillä tarkoitetaan käytännössä maksusitoumusta, jolla perhe voi valita itselleen sopivimman yksityisen kotipalveluja antavan yrityksen. Sosiaalitoimesta saa listan yrityksistä, joiden puoleen voi kääntyä ja kunta valvoo palveluntuottajia. Palvelusteli ei kata kaikkia kustannuksia.

Perhetyöstä keskusteluapua

Kunnan perhetyö voi olla osa kotipalvelutyötä tai sitä voi saada erikseen. Se on maksuton palvelu. Perhetyö on pitkäjänteisempää keskusteluun ja yhteiseen toimintaan perustuvaa työtä perhetyöntekijän kanssa. Laissa perhetyö (sosiaalihuoltolaki 18§) on määritelty näin: ”Perhetyöllä tarkoitetaan hyvinvoinnin tukemista sosiaaliohjauksella ja muulla tarvittavalla avulla tilanteissa, joissa asiakas ja hänen perheensä tai asiakkaan hoidosta vastaava henkilö, tarvitsevat tukea ja ohjausta omien voimavarojen vahvistamiseksi ja keskinäisen vuorovaikutuksen parantamiseksi.”

Käytännössä perhetyö tarjoaa tukea lasten ja nuorten kasvatukseen, vanhempana jaksamiseen, vuorovaikutukseen, sosiaalisiin verkostojen tarkasteluun, kodin sääntöihin, arjen rytmeihin, päiväkotiin ja koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Luottamuksellinen keskustelu ja tilanteen kartoitus ulkopuolisen kanssa voi avata uusia näkökulmia ja varhainen tuki voi estää perhetilanteen ongelmien kasautumisen.

Perhetyöntekijä tulee usein perheen kotiin, mutta perheitä voidaan tukea myös perhekeskustoimintamallin avulla. Perhekeskuksessa voi olla monen alan työntekijöitä ja toimintaa, näin perhe voi saada apua ja palvelut saman katon alta. Toistaiseksi vain joissakin kunnissa on perhekeskuksia. Kunta järjestää toiminnan yhteistyössä järjestöjen, seurakuntien, yksityisen sektorin ja perheiden kanssa.

Vertaistukea ja lomanviettoa

Joissakin kunnissa on tarjolla tukihenkilöitä tai tukiperheitä sekä vertaistukiryhmiä perheille ja vanhemmille, jotka tarvitsevat tukea. Myös tukea lomanviettoon kannattaa kysyä. Laissa (Sosiaalihuoltolaki 20§) asia on muotoiltu näin: ”Lomanviettopalveluja ja tukea lomanvieton järjestämiseen annetaan perhetilanteen, pitkäaikaisen sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella. Erityistä tukea tarvitsevalle lapselle tai hänen perheelleen voidaan järjestää vertaisryhmätoimintaa sekä tukihenkilö tai -perhe lapsen terveyden tai kehityksen turvaamiseksi.” Sanamuodolla voidaan tarkoittaa sitä, että tukihenkilötoimintaan perheellä ei ole oikeutta.

Vertaistukea järjestävät myös monet järjestöt kuten Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Pelastakaa Lapset ry. Erityisesti Sydänlapsille ja -perheille järjestää vertaistukea tietysti Sydänlapset ja aikuiset -yhdistys.

Yksi viidestä hallituksen kärkihankkeesta

Lapsi- ja perhepalveluiden muutos jatkuu. Sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnissä lapsi- ja perhepalveluiden (LAPE) muutosohjelma, joka on yksi hallituksen viidestä kärkihankkeesta. Tavoitteena ovat nykyistä lapsi- ja perhelähtöisemmät ja paremmin yhteen sovitetut palvelut, joissa lapsen etu ja vanhemmuuden tuki ovat ensisijaisia. Peruspalveluja on tarkoitus vahvistaa ja siirtää painopistettä ehkäiseviin palveluihin ja varhaiseen tukeen. Muutosohjelman tavoitteena ovat myös kustannusäästöt.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset