Harrastuksena sammalet tuovat löytämisen ja näkemisen riemua

Suolla ja metsässä askel painuu, kun sammalpeitto antaa myöten. Liikkuessa tulee katseltua puita ja marjoja, syksyllä katse hamuaa sieniä. Mutta kun liikkuja katsoo askeliaan tarkemmin, hän huomaa sammalien kirjon. Luontoretkellä sammalia ei voi olla huomaamatta.

Kasvitieteilijä, professori Sinikka Piippo ja kasvitieteen professori Timo Koponen ovat tehneet kirjan Suomen sammalet, että sammalet harrastuksena yleistyisi.

Suo tarjoaa kasvualustan eri rahkasammallajeille.

Sinikka Piipon mukaan sammalia on ilo harrastaa, sillä se on lähes kaikille jotain uutta.

– Luonto aukeaa aivan uudella tasolla, kun sammaliin alkaa kiinnittää huomiota. Se on löytämisen ja näkemisen riemua. Sammalia on joka paikassa, metsien ohella tien vierustan puilla, katoilla, pihanurmella, järvissä, joissa, keskellä kaupunkia katukiveyksen koloissa. Sammalia voi harrastaa kaikkialla.

Lisäksi sammalharrastus virkistää myös sekä kehoa että mieltä.

– Silloinhan saa liikuntaa ja mieli askaretta, Piippo muistuttaa.

Kirjan tekijät haluavat lisätä myös sammaleiden tutkimusta. Kirjoittajien mukaan Suomessa tiedetään esiintyvän tai esiintyneen 917 sammallajia. Sammalopas esittelee niistä 411 yleisintä, helposti tunnistettavaa kasvilajia.

Paljas kivipinta kelpaa sammalien kasvualustaksi.

Tunnistusapuna kasvupaikka

Suomen sammalet -kirjassa Piippo ja Koponen ovat ryhmitelleet sammallajit kasvupaikkojen ja kasvualustan mukaan. Tämä siksi, että monet sammallajit noudattavat tiukkoja kasvupaikkavaatimuksia. Jotkut lajit viihtyvät vain paljaalla kalliopinnalla, toiset tammen rungolla tai ylikaltevan kalliojyrkänteen kuivissa raoissa. Suuren osan sammalista voikin oppia tuntemaan kasvupaikan perusteella. Innostuneemman tunnistajan on turvauduttava mikroskooppiin, jotta solutuntomerkkien perusteella voi erottaa lähilajit.

Piippo ja Koponen kehottavat opettelemaan ensin muutamia yleisiä sammalia, joita näkee useasti maastoretkillä. He antavat kirjassa kymmenen sammalen listan kuvineen ja tuntomerkkeineen, joista on hyvä lähteä liikkeelle. Lisäksi he rohkaisevat opettelemaan rahkasammalen tavallisimmat lajit: silloin tunnistat jo määrällisesti suurimman osan Suomen sammalista.

Sinikka Piipon suosikki on oravisammal. Se on isokokoinen oravan hännän näköinen sammal puiden rungoilla.

– Tein aikoinaan gradun puilla kasvavista sammalista, joten niistä tuli läheisiä. Kaunein niistä oli mielestäni oravisammal. Kovin yleinen se ei ole, joten sen löytäminen on jo senkin vuoksi ilo.

Sinikka Piippo & Timo Koponen: Suomen sammalet. Minerva, 2019

Lue myös

Luontoliikunnalla on useita terveysvaikutuksia ja Seilin saari tarjoaa tutkijalle rauhaa ja hiljaisuutta