Eteiskorvakkeen sulku ja rytminsiirto

Eteiskorvake on eräänlainen eteisen sopukka, umpipussi. Eteisvärinän aikana tuonne umpipussin pohjalle voi jäädä veri paikalleen, jolloin muodostuu hyytymä. Jos hyytymä lähtee pussukasta liikkeelle, se saattaa pahimmassa tapauksessa kulkeutua aivoihin, jolloin seurauksena on aivoinfarkti.

Hyytymän syntymistä estetään lääkityksellä. Joskus potilas ei vuoto-ongelmien takia voi käyttää veren hyytymistä estävää lääkitystä. Tuolloin on mahdollista asettaa eteiskorvakkeen suuaukolle sulkulaite, eräänlainen sateenvarjo, joka estää mahdollisen hyytymän kulkeutumisen verenkiertoon.

Eteisvärinän rytminsiirto on mahdollista tehdä myös potilaalle, jolla on tällainen sulkulaite. Rytminsiirto voidaan tapauksesta riippuen toteuttaa ilman ruokatorven kautta tehtävää ultraäänitutkimusta. On kuitenkin muistettava, että verihyytymä voi syntyä myös muualle eteisen seinämään, mitä sulkulaite ei estä. Siksi ultraäänitutkimus voi olla hyödyllinen, tosin senkään avulla ei välttämättä voi aivan 100% varmuudella poissulkea hyytymän mahdollisuutta. Koska rytmin kääntämisen yhteydessä aivoverenkierron häiriön vaara on kasvanut, tässä asiassa ollaan hyvin tarkkoja ja huolellisia.

Varsinkin, jos eteiset ovat eteisvärinän johdosta jo hyvin suuret, riski on olemassa. Samasta syystä myös sinusrytmin eli normaalin rytmin säilyminen rytminsiirron jälkeen voi olla hyvin haastavaa, joskus jopa mahdotonta. Jos ennakko-odotus on, ettei sinusrytmi tule pysymään muutamaa viikkoa tai kuukautta pidempään, rytminsiirtoa ei kannata tehdä.

Kuten kaikessa lääketieteessä, myös rytminsiirrossa pitää miettiä toimenpiteen hyödyt ja haitat. Jos mahdolliset haitat ovat suuremmat, toimenpiteeseen ei pidä ryhtyä. Jos eteisvärinä on oireeton tai aiheuttaa vain lieviä oireita, yleensä pysyvän eteisvärinän hyväksyminen ja sykkeenhallinta lääkkein on hyvä ratkaisu.