Siirry sisältöön

Olen 73-vuotias mies. Minulle on eteisvärinätapausten vuoksi tehty 7 kertaa sähköinen rytminsiirto, joista ensimmäiset 4 kertaa esiintyivät noin kahden vuoden välein, mutta viimeiset kolme tämän vuoden aikana. Lääkäri ehdotti viimeksi, että rytmi jätettäisiin ja hoidettaisiin lääkkeillä, mutta minusta se ei tuntunut hyvältä, ja ehdotin mieluummiin lääkettä, joka estäisi eteisvärinän, kun sellaisia on olemassa. Lääkkeenä minulla on ollut Tenoblock 50mg. Minulla on myös vasemman haaran johtokatkos.
Kardiologi määräsi Cordadone-lääkityksen, joka aloitettiin sairaalassa eilen 30.6.2016. Nyt kun olen lukenut ko. lääkkeen pakkausselosteen, siinä sanotaan, että älä käytä cordaronea, jos sinulla on johtoratakatkos, ja muutenkin siinä luetellut haittavaikutukset alkoivat hieman kauhistuttaa.
Ensimmäinen kontrolli on kuukauden kuluttua.
Uskaltaisinko vielä ehdottaa lääkityksen peruutusta ja seuraavalla kerralla jätettäisiin eteivärinä beetasalpaajalääkityksellä hoidettavaksi, etenkin kun olen nyt lukenut, että se olisi yhtä hyvä vaihtoehto. Minkälaisia kokemuksia teillä on tästä vaihtoehdosta?

01/07/2016

Epävarma

Vastaus

Mikko Syvänne
Julkaistu 5.7.2016
Päivitetty 4.6.2018

Amiodaroni (Cordarone) on rytmihäiriölääkkeistä tehokkain mutta myös monessa suhteessa hankalin. Hyvä uutinen on, että lääke on sydämen kannalta oikein käytettynä varsin turvallinen, kunhan ei ole hidaslyöntisyydelle altistavaa sydänsairautta, jolloin syke voi hidastua haitallisessa määrin, ja hoito onnistuu vain tahdistimen turvin. Pelkkä vasen haarakatkos, johon kysymyksessä ilmeisesti viitataan, ei ole tällainen käytön este. Valitettavasti Cordaronella on runsaasti muita haittavaikutuksia, joita on lueteltu linkitetyssä lääkeartikkelissa. Eteisvärinässä melkoista hankaluutta tulee, jos kohdalle sattuu kilpirauhasen toimintahäiriö, joka ei ole aivan harvinainen.

Eteisvärinässä on valittava hoitolinjaksi joko rytmin- tai sykkeenhallinta. Kysyjän kohdalla on ilmeisesti hänen toivomuksestaan vielä valittu ensin mainittu eli pyrkimys normaalirytmiin. Sillä on kuitenkin hintansa, kuten toistuvien rytminsiirtojen aiheuttama vaiva ja lääkkeiden haittavaikutusten riski tiheine seurantakokeineen. Tehokkainkaan lääkehoito ei estä eteisvärinää sataprosenttisesti. Siksi jossain vaiheessa on usein järkevää luopua normaalirytmin tavoittelusta, jättää eteisvärinä pysyväksi ja etsiä sopiva sykettä hidastava lääkitys turvallisilla lääkkeillä kuten beetasalpaajilla. Hyvin hoidettuun pysyvään eteisvärinään useimmat sopeutuvat muutamassa kuukaudessa. Suorituskyky ei välttämättä ole aivan normaalirytmin aikaisen veroinen, mutta kuitenkin tyydyttävä. Ilman muuta asian voi ja tuleekin ottaa puheeksi seuraavan kontrollin yhteydessä.

05/07/2016

Mikko Syvänne

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset