K-vitamiinilisä – kannattaako?

K-vitamiini löydettiin 1930-luvulla, kun sen puutteen havaittiin aiheuttavan verenvuotoja. Koska kyseessä näytti olevan veren hyytymistä edistävä tekijä, se sai nimen K-vitamiini saksankielisen  Koagulation-sanan mukaan. K-vitamiinin vastavaikuttaja on tunnettu lääke, varfariini (Marevan®), jolla estetään veren hyytymistä esimerkiksi tekoläppäpotilailla.

K-vitamiinia tiedetään olevan kaksi päämuotoa, K1 ja K2. Näistä ensin mainitulla on tärkeä tehtävä veren hyytymisessä, ja jälkimmäisellä on osuutta luuston hyvinvointiin ja pehmytkudosten kalkkiutumiseen.

K-vitamiinilisän merkitystä luustolle ja murtumaherkkyyteen on toki tutkittu, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Suomalaisen osteoporoosin Käypä hoito -suosituksen mukaan oleellisia luuston terveyttä edistäviä tekijöitä ovat monipuolinen ravitsemus (vajaaravitsemuksen ehkäisy) ja liikunta, riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, sekä tupakoinnin ja alkoholin käytön välttäminen. Suositus ei suosittele K-vitamiiniravintolisiä.

Samoin on tutkittu K-vitamiinilisän valtimoiden tai aorttaläpän kalkkeutumista ehkäiseviä vaikutuksia, mutta tutkimusnäyttö ei ole ollut sen laatuista, että ravintolisä olisi päässyt osaksi hoitosuosituksia.

Länsimaista ruokavaliota syövä saa K-vitamiinia monista eri lähteistä. Pääosa K-vitamiinista on peräisin kasviksista, erityisesti tummanvihreistä kasviksista. Lisäksi vitamiinia saa mm. öljyistä, maksasta ja lihasta, ja ihmisen suolistobakteerit pystyvät tuottamaan K2-vitamiinia. Vitamiinin puutos on siten hyvin harvinaista.

Näillä tiedoin voidaan todeta, ettei K-vitamiinilisälle ole tarvetta, vaan monipuolinen ruokavalio riittää. Primaspan® on sepelvaltimotaudin peruslääkitys, eikä muunlaisia veren ohentajia tarvita kuin erityistilanteissa.