Olen 54 v nainen. Painoni on laskenut viimeisen kuukauden aikana 2 kg, eli painan nyt 55 kg, pituus 163 cm. Työssä joudun liikkumaan paljon. Syön nykyään todella vähän ja askeettisesti. En syö punaista lihaa, maitotuotteita en käytä (ainoastaan kasvimaitoja), vältän valkoisia vehnäjauhoja yms. epäterveellistä. En tupakoi, enkä käytä alkoholia.
Kolesteroliarvot putosivat kevätpuolella 8:sta 6.9:ään ja LDL 6:sta 5:een. Viimeksi n. kk sitten mitattaessa kokonaisarvo oli kuitenkin taas 7.2 ja LDL 5.2. (sitä ennen oli sattunut ruoan kanssa ehkä muutama repsahdus, oli juhlia jne.). Triglyarvo on sen sijaan pysynyt samana, eli on 1.3, sekä HDL, joka on 1.43.
Vaihdevuodet ovat ilmeisesti alkaneet, koska kuukautiset näyttävät jo loppuneen ja hormonitesti näytti vaihdevuosien olevan jo meneillään. Lapsena, ennen hormonitoiminnan alkua, kolesteroliarvo oli 7. Raskausaikana kokonaisarvo kerran pikamittauksella 8.
Juuri ennen vaihdevuosien alkua kokonaisarvo vaihteli 5.4-6.5 välillä ja LDL oli yleensä vähän päälle 4. Muut arvot eivät ole hirveän paljon muuttuneet.
Gynekologin mukaan arvojen vaihtelu on yhteydessä hormoneihin.
Nuorena tuli syötyä erittäin epäterveellisesti ja lapsena söin sen ajan tavallista rasvaista ruokaa, paljon voita jne. Opiskeluaikana tuli elettyä joskus lihapiirakoilla ja suklaalla jne., mutta silti kolesteroli laski itsestään nuoruudessa 5-6:n välille, ollen joskus korkeimmillaan 6.3., joten pelkästä ruokavaliostakaan ei voi olla kyse. Arvojen lasku tapahtui siis hormonitoiminnan käynnistymisen jälkeen.
Suvussa on ollut korkeita arvoja, yhdellä sukulaisella kokonaisarvo kuulemma 12. Osalla sukulaisista ollut infarkteja jo alle 6-kymppisenä, mutta samoilla henkilöillä myöskin mm. 2-tyypin diabetesta, reumaa, nuorena sairastettu tuberkuloosi jne. Osa on sitten elellyt korkeasta kolesterolista huolimatta 80-90-vuotiaiksi, ilman mitään pahempaa ja joillakin infarkteja tullut vasta vanhuusiällä.
Itseltäni tutkittiin sydämen suonet Ct-kuvauksella 6 v sitten ja tulos oli ”ei mitään missään”. Myös rasitustesti on tehty, sydänultra, monta Holteria, aivojen + kaularangan magneettikuvaus, eikä mitään vikaa kuulemma missään.
Miten tämä sitten voi olla mahdollista, jos arvot ovat kuitenkin koko iän olleet yli suositusten ja jo lapsesta lähtien? Ja esim. raskausaikoinakin poikkeuksellisen korkeita arvoja (6 raskautta, 4 lasta). Eikö suonissa kuuluisi näillä arvoilla olla jo muutoksia? Sisarellani sama juttu. Miksi osa korkean kolesterolin omaavista sukulaisista (molempia sukupuolia) on silti selvinnyt (ennen sitä aikaa, kun statiinit tulivat käyttöön) korkeaan ikään hengissä?
Terveyskeskuslääkäri laittoi nyt lähetteen geenitestiin. Voiko kyseessä olla kuitenkin jopa ihan FH-tauti?
17/08/2016
Moni asia mietityttää
Vastaus
Monista seikoista päätellen (sukutausta, lapsuuden kolesteroliarvot, nykyiset kolesteroliarvot hyvästä ruokavaliosta huolimatta) kysyjällä on perinnöllinen kolesteroliaineenvaihdunnan häiriö, joko FH tai usean lievemmän haittageenin aiheuttama. FH eroaa muista hyperkolesterolemioista (= korkeat kolesteroliarvot) lähinnä siinä, että arvot ovat korkeat jo lapsuudessa. Tämä tietohan meillä jo on, joten on varsin akateeminen kysymys, mikä tarkka genetiikka taustalla on.
FH (tai sen kaltainen tila, ”FH-fenotyppi”) lisää valtimotautiin sairastumisen riskin yli kymmenkertaiseksi, mutta ei se sitä merkitse, että kaikki sairastuisivat. Joillakin on tunnettuja ja tuntemattomia suojatekijöitä (ja muut riskitekijät puuttuvat), jotka jälkikäteen ajatellen (etukäteen ei voi tietää!) varjelivat taudeilta korkeaan ikään asti.
En paljoa luottaisi siihen, että sepelvaltimot olivat siistit kuusi vuotta sitten. Menopaussin myötä naisen sairastumisriski kasvaa, ja ikää on toivottavasti vielä paljon jäljellä tautia kehitellä. Tietysti olisi vielä pahempi, jos (kuten vastikään tutkimallani, muuten varsin samankaltaisella naispotilaalla) sepelvaltimot olisivat jo vahvasti kalkkiutuneet. Luottaako sitten siihen, että kun moni sukulainen ei sairastunut, ei kysyjäkään? Tämä on mielipidekysymys. Omasta puolestani suosittelisin statiinihoitoa, ellei sen kanssa tule suuria ongelmia (yli 90 prosentille ei tule). 90-vuotiaana voi sitten pohdiskella, tuliko syödyksi lääkettä ”turhaan” ja tuliko palovakuutuskin otettua ”turhaan”, kun talo ei palanut.
19/08/2016
Mikko Syvänne