Pulssipaine

Pulssipaineella tarkoitetaan systolisen (ylä-) ja diastolisen (ala-) paineen välistä eroa. Esimerkiksi jos verenpaine on 140/90 mmHg, pulssipaine on 140-90=50 mmHg. Pulssipaineelle ei ole määritelty viite- eikä tavoitearvoja, mutta jos sovelletaan ”normaalin” verenpaineen raja-arvoja 130/85, tuolla tasolla pulssipaine on 45 mmHg. ”Ihanteellisen” tason 120/80 rajalla se on 40 mmHg.

Kun verisuonet vanhemmiten jäykistyvät eivätkä jousta pulssiaallon kulkiessa aortassa, yläpaine nousee ja alapaine laskee eli siis pulssipaine suurenee. Eurooppalaisten verenpaine- ja sydänjärjestöjen hoitosuosituksessa normaalin rajaksi on tässä mielessä määritelty 60 mmHg. Sen ylittyessä pulssipaine siis kuvastaa valtimoiden jäykistymistä.

Mietittessä verenpaineen ja oireiden välistä suhdetta sudenkuoppana on syy-yhteyden suunta: nouseeko paine siksi että päätä särkee vai päinvastoin. Pääsääntö on, että verenpainetta ei voi luotettavasti päätellä oireiden perusteella. Jos jotkut yksilöt muodostavat tässä poikkeuksen, mikäs siinä, mutta heilläkin verenpaineen arvioinnin tulee perustua ohjeiden mukaan tehtyihin mittauksiin.