Olen 45-vuotias todella kovaa kuntosaliharjoittelua harrastava nainen. Minulle on tehty oikoradasta ja takykardisista kohtauksista (yli 210/min 5-10 min) johtuen vuonna 2004 katetriablaatio. Toimenpiteen jälkeen jäi rytmihäiriöt, johon olen syönyt Propralia ja myöhemmin verenpaineeseen candesartan 8mg.
Harrastin toimenpiteen aikaan kv-tason kilpaurheilua. Lopetuttuani sen lihoin, jolloin sain muutamiksi vuosiksi verenpainelääkityksen. Aloitettuani uudelleen kovan liikunnan verenpaine laski (130/65/45), mutta sain lisäriesakseni rintakipuja, huimausta, pahentuneet rytmihäiriöt, pahoinvointia, sydänfilmissä pienen (lääkärin mukaan harmittoman ”pienen tärinän suoralla” sekä stetoskoopilla kuunnellessa pienen sivuäänen), varoitteli ”ikään kuin ohimennen urheilijan äkkikuolemasta, mutta jätti asian siihen”.
Magnesium ym. arvot sekä Holter olivat normaalit, vaikka eräänä yönä menetin tajuntani vessaan mennessä hankalan rytmihäiriösarjan päätteeksi. Sydäntä ei ole ultrattu tms. vuoden 2004 jälkeen enkä halua painostaa kivuista ja olostani huolimatta lääkäriä, koska sydänfilmi ja labra eivät näytä kummempia.
Joudunko pelkäämään pumppuni kestämistä harjoittelussa sekä kotona, koska oireet ovat olleet läsnä nyt viimeisen vuoden ajan jo voimakkaammin? Tänään säikähdin, kun en päässyt kunnolla kävelemään kotiin. Rintaa puristi niin kovin. Sairastan lisäksi kilpirauhasen vajaatoimitaa, 2 tyypin diabetesta, ptsd, migreeniä ja minulla on kolesterolilääkitys. Sairaudet ovat tasapainossa.
02/01/2021
Muistopuheko
Vastaus
Kysymyksessä mainitun oikoradan aiheuttamat rytmihäiriöt ovat nopeasti alkavia ja päättyviä tykytyskohtauksia, joissa syke on tyypillisesti hyvin nopea, pitkälti yli sadan. Näitä rytmihäiriöitä kutsutaan SVT-kohtauksiksi. Rytmihäiriöitä on kuitenkin paljon muitakin, eikä oikoradan ablaatio poista muita rytmihäiriömekanismeja. Esimerkiksi lisälyönnit ovat erittäin tavallisia.
”Pieni tärinä suoralla” ei kuvaa mitään erityistä rytmihäiriötä. EKG:n nauhoituksessa nähdään varsin usein perusviivan häiriöitä, jotka aiheutuvat lihasvärinästä, ei varsinaisesti sydämen toiminnasta. Tätä nauhoitukseen liittyvää häiriötä kutsutaan usein ”tärinäksi”. Voisikohan tässä tapauksessa olla sellaisesta kysymys? ”Pieni sivuääni” voi aiheutua normaalista veren virtauksesta läppäaukoissa, tai sitten kyseessä voi olla lievä läppävika. Vaikeat läppäviat aiheuttavat voimakkaan sivuäänen.
On hyvä, että asiaa on jo tutkittu Holter-tutkimuksella. Tutkimuksen ongelma on, ettei pahin oire välttämättä osu tutkimusvuorokaudelle. Sama koskee tavallista EKG-nauhoitusta, joka kestää vain muutaman sekunnin. Jos nauhoitusta ei tehdä oireen aikana, EKG voi olla normaali. Nauhoitukset eivät silti ole hyödyttömiä, sillä niistä voi nähdä muutoksia, jotka saattaisivat altistaa hengenvaarallisille rytmihäiriöille. Toisaalta, jos nauhoitus tehtiin oireen aikana eikä EKG:ssä silloin todettu mitään muutoksia, voi oireen syytä lähteä etsimään muualta kuin sydämestä.
Jos rintaa puristi rasituksen aikana, oireen aiheuttaja pitää ilman muuta selvittää. Rytmihäiriötausta huomioiden kannattaisi tehdä ainakin rasituskoe, jossa toivottavasti saataisiin oire provosoitua esiin.
04/01/2021