Minulle tehtiin toukokuussa 2015 vasempaan päärunkoon pallolaajennus. Angiografiaan päädyin aika pitkän prosessin kautta. Syksyllä 2014 minulla oli rytmihäiriöitä, sellaisia muljahduksia. Kävin työpaikkalääkärillä ja hän sanoi, että ne ovat vaarattomia ja määräsi beetasalpaajia, muistaakseni Orloc-merkkisiä vahvuudeltaan 5 mg. Taisin ottaa parina päivänä niitä, mutta koska olen jotenkin neuroottinen luonne, niin menin toiselle työpaikkalääkärille ja pyysin saada päästä EKG:hen. No, se oli normaali. Sitten kinuin, että saisinko Holter-laitteen. 24 tunnin aikana todettiin noin kolmesataa ”lisälyöntiä”, joista parisataa eteisperäistä ja sata kammioperäistä. Holterin ollessa kiinni minussa kävin juoksulenkillä ja juoksin sen verran kovaa, että pulssi nousi 160 kieppeille. Holter-nauhan tutki kardiologi Helsingissä. Ratkaisevaa minun kohdallani oli lause: Korkeimmilla syketaajuuksilla esiintyy lievää, voimakkaasti ylöspäin viettävää st-segmentin laskua, joka ei kuitenkaan viittaa sepelvaltimotautiin, ellei sitä ole lähisuvussa. Normaalisti suomalainen mies heittää tämänkaltaisen paperin roskakoriin ja jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin. Vaan en minä. Tuo sana st-segmentti jäi kaivelemaan mieltäni. Sanoin työterveyslääkärille, että haluan rasitus EKGn. Hän kirjoitti lähetteen kardiologille ja kun sitä hyväkuntoisena 61-vuotiaana miehenä aloin polkea ergometria tuli muutama lisälyönti rasituksen aikana, joista kardiologi totesi ne kammiolisälyönneiksi. Testin aikana ei ollut mitään rintakipua. Testin jälkeen kardiologi sanoi minulla olevan merkittävän iskemian. St-laskua 4 mm. Parin kuukauden kuluttua tehtiin varjoainekuvaus jossa oli LAD 95 prosenttisesti tukossa. Jouduttiin laittamaan 2 stenttiä. Kahden kuukauden kuluttua oli kontolli EKG. Sen aikana ei tullut muljahduksia, mutta st-laskua oli 1-1,2 mm. Tämän kardiologiksi erikoistuva lääkäri totesi normaaliksi. Kysyin, että mitenkä on polkupyöräilyn laita kun pidän kovista ylämäkinousuista, joissa pulssi voi nousta jopa 168 tasolle. Hän vastasi, että siitä vaan.
Nyt sitten se kysymys: Elän jatkuvassa pelossa. Harrastan ylämäkijuoksua. Nousu voi kestää jopa 3 minuuttia, jolloin pulssi nousee korkeimmillaan 163 kieppeille. Ei muljahduksia eikä rintakipua. Pelkään silti, että minulla on ateroomaplakki tai useampia vaikka ei ole rintakipuja. Mitä pitäisi tehdä? Rasitus EKG? Mutta miten sinne pääsee kun ei ole oireita. Varjoainekuvaus? Eihän siinne pääse, jos ei ole EKG-löydöstä. Mitä sanoo Kardiologi? Jotain lohduttavaa kaipaisin. Kiitos vastauksesta jo etu käteen 🙂
30/12/2016
Jatkuva pelko
Vastaus
Kysyjällä on sepelvaltimotauti ja hänelle on tehty sepelvaltimon pallolaajennus. Hän haluaisi harrastaa liikuntaa – ajoin kuormittavaakin – mutta pelkona on ateroomaplakin repeämä eli akuutti sydäninfarkti. Stabiilin eli vakaan sepelvaltimotaudin oireet olivat jossain määrin epämääräisiä, lähinnä sydämen rytmihäiriötuntemuksia ilman rintakipua.
Sepelvaltimotaudin hoidon perusta ovat hyvä lääkehoito ja elintapahoito (liikunta, terveellinen ruokavalio ja tupakoimattomuus). Toteuttamalla nämä asiat voi itse vaikuttaa sairauden etenemiseen. Seurannassa ei suositella rutiininomaisia rasituskokeita tai koronaariangiografioita. Seinämän myötäinen aterooma ei välttämättä edes erotu angiografiassa.
Liikunta on tärkeä osa sepelvaltimotaudin hoitoa. Se kasvattaa ”luonnon omia ohitussuonia”, parantaa verenpaineen hoitoa ja sokeritasapainoa. Suosittelen lämpimästi, että kysyjä jatkaa itselle mieluisia liikuntaharrastuksiaan. Kun pitää mielessä liikunnan suotuisat vaikutukset sydänterveyteen, voi liikunnasta nauttia entistä iloisemmin mielin.
05/01/2017
Anna-Mari Hekkala