Siirry sisältöön

Elikkäs Jos SVT-potilaalle on tehty perus tutkimukset EKG, verikokeet, ultra. Niin potilasko ei tällöin tarvitse hoitoa, jos kohtaukset eivät siis tule usein tai tosi pitkäkestoisina. Olen siis se 17-vuotias mies. Kun en oikein tiedä missä kohtaa pitäisi huolestua. Eli jos perustutkimukset tehty ja kohtauksia harvoin ja lyhytkestoisina ja potilas ei ole vanha, niin silloinko näistä kohtauksista ei tarvitse välittää? Eivätkä ne aiheuta haittaa pitkällä kantamalla? Eli tarviiko tälläiset potilaat vasta hoitoa, kun kohtauksia tulee paljon, pitkäkestoisina tai oireet ovat vakavat. Eli lyhyesti, tarviiko harvaan kerran kuussa tulevista lyhytkestoisita kohtauksista välittää, vai voiko ne ohittaa vain olan kohautuksella?

28/06/2015

En tiedä miten toimia

Vastaus

Mikko Syvänne
Julkaistu 29.6.2015
Päivitetty 4.6.2018

Joskus on hyödyllistä pohtia asioita äärimmäisyyksien kautta. Ajatellaan, että on viiden vuoden välein SVT-kohtaus, joka menee helposti ohi hengityksen pidättämiskonstilla (Valsalvan toimenpide). Ei kai kukaan halua kajoavaan toimenpiteeseen tällaisen “haitan” vuoksi. Toisaalta, jos on viikoittain kohtauksia, jotka vaativat käynnin päivystyksessä, haitta on useimpien mielestä sellainen, että parantava hoito, joka useimmiten (noin 90 prosentissa) on tarjolla, on mielekäs. Välimaastossa jyrkkää rajaa ei ole, milloin hoitoon on syytä mennä. Potilaan oma mielipidekin painaa ratkaisussa. Lyhytkestoinen kohtaus kerran kuussa? Monet varmaan mieluummin elävät tällaisen kanssa kuin menevät toimenpiteeseen. Toisaalta jos kokee kohtaukset haitallisina ja pelottavina, etenkin jos työn tai harrastuksen (kiipeily tms.) vuoksi kohtaus voi olla vaarallinenkin, aktiivinen hoito voi olla aiheellinen.

29/06/2015

Mikko Syvänne

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset