Olen 67-vuotias hoikka, liikuntaa harrastava nainen pääkaupunkiseudulta. En ole koskaan tupakoinut, ja aina olen syönyt terveellisesti, ns. hyviä rasvoja, kasviksia jne. Suvussa paljon sepelvatimotautia. Minulla ei ole ollut sydäntapahtumia, infarkteja tms. 3 vuotta sitten todettiin sepelvaltimotauti Rca suoni totaalitukossa, tehtiin pallolaajennus ja vuotta vyöhemmin 5 cm stentti vasemalle puolelle (oireina ennen hoitoa leukaperäkivut usein ja lenkille lähtiessä keskellä rintaa ns tuntemuksia, ei koskaan kipuja. Nyt itse asiaan. Olemme talvella mielellään n. pari kuukautta pohjoisessa, päivittäin leppoisasti hiihdellen, mutta siellähän on aina pakkasta -10 C asteesta ylöspäin. Vaikka puen kuinka hyvin, liina hengityksen edessä jne. Onko se minulle noin 30-40 % riski saada sydän/aivotapahtuma kylmyydestä johtuen, vai olisiko parempi pysyä täällä leppoisassa Etelä-Suomessa kävellen, juosten, jumpaten ja salilla kuntoillen?
09/12/2015
Askarruttaa
Vastaus
Sydänlihaksen hapenpuutteesta johtuvat oireet, joita kutsutaan yhteisnimityksellä angina pectoris, ja jonka eräitä piirteitä kysymyksessä kuvataan hyvin, tulevat herkemmin pakkasessa. Kun kysyjällä ilmeisesti on suonet hoidettu avoimiksi eikä hapenpuutteen taipumusta siis ole, ei ole esteitä kohtuulliseen rasitukseen eli tuohon leppoisaan hiihtelyyn – pakkasesta huolimatta. Toki kysymyksen lopussa mainitut kuntoilun muodot ovat myös suositeltavia.
09/12/2015
Mikko Syvänne