Hei Mikko!
Kirjoitin sinulle reilu vuosi sitten ja vielä uudestaan joulun alla viime vuonna. Eli olen 35-vuotias nainen, jolla magneettitutkimuksissa ilmeni kammioiden laajentumaa, vaikka sydämen toiminta oli muuten normaali. Sydäntä lähdettiin alun perin turkkimaan erityisesti rasituksen yhteydessä ilmenevien kammiolisälyöntien takia. Jo sillon epäiltiin että kyseessä olisi enemminkin urheilijan sydän, kuin dilatoiva kardiomyopatia, vaikka aivan varmoja tästä ei voitu olla.
Nyt vuosi myöhemmin magneettikuvaus uusittiin. Pääpiirteittäin tuloksena oli, että vasen kammio edelleen lievästi laajentunut, oikea normaali (myös vuoden takaiset kuvat mitattiin uudelleen ja tulos siis nyt tämä eli edes vuosi sitten oikea kammio ok eikä laajentunut ja edelleen normaali tänä vuonna). Sydämen toiminta edelleen ok ja erityisesti korkea iskutilavuus viittaisi urheilijan sydämeen.
Olin tietysti erittäin huojentunut näistä tuloksista. Silti mieltäni kaivertaa muutama kysymys, joita en omalle kardiologille päässyt esittämään. Ne ovat:
1) olen vähentänyt liikunnan intensiviteettiä, vaikkakin edelleen liikun säännöllisesti. Lisälyönnit ovat helpottaneet, tosin eivät loppuneet. Olisiko ollut syytä olettaa, että vasen kammio olisi pienentynyt vai voiko olla että nykyinen liikkuminen ”ylläpitää” kammion kokoa?
2) lisälyönnit lähtevät pääosin vasemmasta kammiosta, voiko siellä olla jokin vaurio laajenemisen seurauksena? Magneettikuvauksessa kaikki kyllä näytti olevan ok.
3) voinko rauhoittua sydäntutemusten suhteen? Lisälyöntejä tulee edelleen rasituksessa, korkeillakin sykkeillä. Lisäksi saan ajoittain inhottavia tykyttelyjä, jotka kestävät muutaman sekunnin, mutta tuntuvat myös saavansa alkunsa kammioista. Näitä ei ole koskaan saatu nauhalle. Erityisesti vielä jännittää, että voiko sydämeni olla altis vakavammalle rytmihäiriölle?
Kiitos jo tuhannesti etukäteen ja suurkiitos myös tästä palstasta, josta olen jo usein saanut apua!
Lisätietoa
Vastaus
On erittäin huojentavaa, että uusi magneettikuvaus oli ennallaan. Se puhuu vahvasti etenevää sydänlihassairautta vastaan. En tiedä mitä mieltä hoitava kardiologi on ollut, mutta yleisesti on niin, että kun oikein tarkkaan tutkitaan, jotain myös löydetään, eivätkä normaalin rajat aina ole täysin selvät. Koko maailmassa ei ole paljoakaan kokemusta tilanteista, jossa kaikki muu on normaalia, mutta magneettikuvaus on luokiteltu lievästi poikkeavaksi. Tämä saattaa olla samanlainen ilmiö kuin pienet läppävuodot, joita varsin usein ultraäänen väridoppler-tutkimuksessa nähdään aivan terveissä läpissä. Näihin on aikaa myöten opittu suhtautumaan ”epätauteina”.
Kysymyksiin:
1) ”Urheilijan sydämen” siinä muodossa, jossa sydänlihas on paksuntunut voimakkaan harjoituksen seurauksena, käytetään usein harjoittelutaukoa diagnostiikassa. Jos paksuneminen lievittyy, kyseessä on urheilijan sydän, ei perinnöllinen sydänlihastauti. Kysyjän kohdalla en näe mitään syytä välttää kohtuullista, hyvää kuntoa ylläpitävää liikuntaa. Pikemmin päinvastoin: kunnon rapistuminen saattaa lisätä rytmihäiriötuntemuksia.
2) Lisälyöntien lähtökohdalla on merkitystä lähinnä silloin, kun hyvin hankalien oireiden vuoksi suunnitellaan kammiolisälyöntien katetriablaatiota. Esimerkiksi oikean kammion ulosvirtauskanavassa on lisälyöntien lähtökohta, joka oireiden vaatiessa on suhteellisen helposti hoidettavissa. Muutoin EKG-kompleksien muodosta pääteltävä lisälyöntien lähtökohta on yhdentekevä. Jostainhan ne joka tapauksessa lähtevät.
3) Kaikki viittaa lisälyöntien vaarattomuuteen niiden kiusallisuudesta riippumatta. Ei siis kannata turhaan murehtia vaan elää mahdollisimman normaalisti ja pysyä kardiologin seurannassa.
Mikko Syvänne