Olen käyttänyt verenpaineen hoitoon kolmea lääkettä; losatrix 100, inspra 25 ja hydrexsemi 25. Nyt todettiin, että Kaliumia tulee virtsan mukana pois ja siksi Kalium-arvot eivät nouse, vaan ne ovat jatkuvasti viitearvojen alapäässä. Verenpaine ei ole pysynyt tavoitetasolla näillä lääkkeillä. Joitakin muitakin lääkkeitä, kuten nesteenpoistolääkettä, on kokeiltu neljäntenä lääkkeenä, mutta niistä on aineutunut enemmän haittoja kuin hyötyä.
Nyt lääkäri vaihtoi losatrixin Diovaniin. Sitä on kuulemmat helpompi säätää. Ohjeessa sanotaan varotoimen kohdalla, että inspran kanssa sitä ei ole suotavaa käyttää. Inspra on minulla käytössä, koska aldosteroni on lievästi koholla, arvo jotain 540. Onkohan lääkäri ollut ajantasalla. Voiko näiden lääkkeiden samanaikaisesta käytöstä olla haittaa ja jos niin mitä?
09/07/2016
Divo
Vastaus
Kohonnutta verenpainetta voidaan hoitaa monella tavalla, ja hiukan kärjistäen ”kaikki keinot ovat sallittuja”, kunhan tiettyjä sääntöjä noudatataan ja lääkkeiden haittavaikutukset, muun muassa vaikutukset suolatasapainoon, otetaan huomioon. Kysymyksessä mainittu lääkeyhdistelmä on täysin sallittu ja mielekäs. Inspran haittapuolena on korkea hinta ja sairausvakuutuksen korvattavuuden puute. Siksi sitä yleensä käytetään, jos perinteisempi aldosteronin vastavaikuttaja spironolaktoni ei sovi. Hydrex (semi) on nesteenpoistolääke. Losatrix ja Diovan ovat molemmat angiotensiinireseptorin (ATR:n) salpaajia ja pitkälti keskenään vaihtoehtoisia.
Aldosteroni on suolahormoni, joka säätelee elimistön suola- ja nestetasapainoa estämällä natriumia (ja sen mukana vettä) erittymästä virtsaan ja lisäämällä kaliumin eritystä. Aldosteronin liikavaikutus tai -tuotanto (hyperaldosteronismi) johtaa siis natriumin ja nesteen kertymiseen (mikä nostaa verenpainetta) ja kaliumin menetykseen. Verenpaineen laskemiseksi ja kaliumarvon säilyttämiseksi tällöin voidaan käyttää aldosteronin vastavaikuttajia (antagonisteja), spironolaktonia tai eplerenonia (Inspra). Nekin ovat omalla, erityisellä tavallaan vaikuttavia nesteenpoistolääkkeitä.
Veren (plasman) aldosteroniarvo määritetään yleensä yhdessä toisen hormonin, reniinin kanssa. Selvästi kohonnut aldosteroni- ja matala, usein mittaamattomissa oleva reniiniarvo viittaavat primaariseen hyperaldosteronismiin, jonka syynä voi olla harvinainen aldosteronia erittävä hyvänlaatuinen lisämunuaiskasvain. Tietyin ehdoin kasvain kannattaa poistaa, jolloin verenpainelääkitys käy tarpeettomaksi tai ainakin helpottuu. Paljon tavallisempi on sekundaarinen hyperaldostronismi, jota ei sinänsä tarvitse hoitaa, mutta jolloin aldosteroniantagonisteista voi olla erityistä hyötyä. Pelkkä aldosteroniarvo ei kuitenkaan tätä hyötyä erityisen hyvin ennusta, joten näitä lääkkeitä voi käyttää ilman tuota määritystäkin. Verenpainelääkkeet, erityisesti aldosteroniantagonistit, sotkevat laboratorioarvoja siinä määrin, ettei määritys niiden käytön aikana ole mielekäs.
Kysyjä on oikeassa siinä, että ATR:n salpaajat ja aldosteroniantagonistit estävät molemmat kaliumin erityistä virtsaan, jolloin teoriassa huolena on liian korkea veren kaliumarvo. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, jos aldosteronin liikavaikutuksen vuoksi kaliumarvo on matala tai normaalialueen matalammassa päässä näistä jomman kumman (saati molempien) aikana, erityisesti jos munuaisten toiminta on normaalia. Yhteiskäyttö on siis näillä ehdoin sallittua ja usein hyödyllistä. Joka tapauksessa kaliumarvoa on hoidon aikana seurattava ja tarvittaessa hoitoa tarkistettava.
Ellei verenpainetta suunnitelluilla keinoilla saada hallintaan, seuraavaksi on syytä harkita suoraan verisuonia laajentavan kalsiumkanavan salpaajan lisäämistä entisten rinnalle.
09/07/2016
Mikko Syvänne