Ultraääni vajaatoiminnan ja muiden sydän sairauksien toteamisessa?
Minulta on keuhkojen tutkimisen yhteydessä otettu nyt ultra sekä röntgen. Röntgen oli sattumalta otettu ja siellä paljastui suurentunut normaalin ylärajalla oleva sydän sekä verekkyys sydämessä. Mutta ultrassa kaikki oli normaalia. Kuinka luotettava siis ultraus on sydämen kuvantamisessa ja etenkin, koska röntgenin perusteella voisi ajatella sydämen vajaatoimintaa? Voiko sydänvian siis täysin sulkea pois? Ja nimeenomaan vajaatoiminnan? Voiko sillä myös poistaa laskuista hitaan rytmihäiriön jos perussyke on noin 50-60 ja verenpaine optimaalinen ja matala.
Mistä muutokset röntgenissä ovat mahdollisesti voineet johtua? Olisiko mahdollisia selittäviä tekijöitä? Voiko sydämen verekkyyskin olla normaalia tai esim astmasta johtuvaa? Ja pitääkö sitä tarkkailla? Toivoisin tähän sydänlääkärin kannanottoa,voiko lisätutkimukset kokonaan unohtaa.
08/07/2016
Vastaus
Sydämen vajaatoiminta ei ole itsenäinen sydänsairaus, vaan kliininen oireyhtymä, jonka taustalla on jokin sydänsairaus. Ellei ole mitään linkitetyssä artikkelissa lueteltuja oireita, ei oikein voi puhua sydämen vajaatoiminnastakaan (paitsi jos aiemmin todettu vajaatoiminta on hoidettu oireettomaksi, jolloin, teknisesti ottaen, puhutaan ”kompensoidusta” eli tasapainossa olevasta vajaatoiminnasta). Sudenkuoppana on, että oireet voivat aluksi olla lieviä ja aika yleisluontoisia, jolloin niistä ei ehkä ole tietoinen, varsinkaan, jos liikunnallisuus on vähäistä, eikä huonontunut suorituskyky siksi tule esiin. Oireet voivat puuttua siksikin, että ihminen huomaamattaan sopeuttaa elämäntyylinsä ”hissutteluksi”.
Keuhkokuva on aika karkea sydämen tilan mittari. ”Normaalin ylärajoilla” oleva löydös voi itse asiassa olla normaali, ja tässä ultraääni on keuhkokuvaan verrattuna ylivoimainen ja luotettava, ellei näkyvyys ole kovin puutteellinen.
Linkitetyssä kirjoituksessa kuvataan tarkemmin sydämen vajaatoiminnan päätyypit; systolinen ja diastolinen vajaatoiminta. Vasemman kammion systolinen vajaatoiminta on ultraäänellä helposti ja luotettavasti todettavissa tai suljettavissa pois. Diastolinen vajaatoiminta on hienovaraisempi, ja sen arviointi vaatii useiden tekijöiden yhtaikaista huomioon ottamista. Kuitenkin; ellei ole diastolisen vajaatoiminnan tavallisinta taustasyytä, kohonnutta verenpainetta, ja sydämen rakenteet ja virtausnopeudet ovat ultraäänellä kunnossa, tämäkin vaihtoehto voidaan katsoa suljetuksi pois.
Lisääntynyt keuhkoverekkyys on vakavasti otettava löydös, mutta sen arviointi on subjektiivista eikä erehtymätöntä. Ilman tyyppioiretta, rasitushengenahdistusta, löydös asettuu heti kyseenalaiseen valoon, jos kyseessä on normaalisti liikkuva henkilö, joka pystyy pahemmin hengästymättä nousemaan useita kerroksia portaita tai ylämäkeen. Keuhkoverekkyys kuvastaa niin sanottua vasemman kammion täyttöpainetta, ja sekin on ultraäänitutkimuksen doppler-mittauksin kohtalaisen luotettavasti arvioitavissa.
Vielä on käytettävissä verikoe, BNP tai pro-BNP, jonka täysin normaali arvo puhuu vahvasti minkään asteista sydämen vajaatomintaa vastaan.
Leposyke 50–60/min on täysin normaali, joten tällöin ei kyse ole hitaasta rytmihäiriöstä.
09/07/2016
Mikko Syvänne