Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Lukupiirin yhteisöllisyys houkuttelee

Tapanilan kirjaston lukupiiri kerää tuttavat ja naapurit yhteen. – Lukupiiriläisten henkilökohtaiset kokemukset, niiden jakaminen sykähdyttää aina, Rekina Karhulahti kertoo lukupiirin annista.

13.2.2019
·
Tiina Eloranta
·
Lukupiiri innostaa lukemaan monenlaista kirjallisuutta. Samalla oma lukeminen syvenee, tuumaavat Tapanilan kirjaston lukupiiriläiset.

Tarja Vuorinne nostaa lisää tuoleja pöydän ympärille. Viisitoista on jo varattu, vielä tarvitaan yksi. Talvitakit ruuhkauttavat naulakon. Kuulumisten vaihto kiihtyy sitä mukaan, kun tulijoita kerääntyy paikalle.

Kun kaikki hivuttavat tuolejaan pikkuriikkisen lähemmäs toisiaan, mahtuu viimeinenkin rinkiin.
– Ihanaa, että teitä on näin paljon, Tarja tervehtii. – Tervetuloa vuoden ensimmäiseen lukupiiriin.

Tapanilan kirjaston lukupiiri on houkutellut mukaan muutaman uuden, joten Tarja esittelee lukupiirin puuhanaiset.
– Pian sen jälkeen, kun tulin Tapanilan kirjastoon töihin, tapasin entisen opiskelukaverini Suvi Aholan.

Tarja kysyi Suvilta, olisiko tämä kiinnostunut vetämään lukupiiriä. Sellaista kun ei Tapanilan kirjastossa entuudestaan ollut.
– Suostuin, koska olin tekemässä lukupiireistä väitöskirjaa, ja aihe oli läheinen, Suvi kertoo kotoa käsin.

Jos Suville tulee este, Tarja vetää lukupiirin keskustelua. Kuten tänään.

Suvilla Tarja tarkoittaa Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajaa Suvi Aholaa. Tarja taas on kirjastonjohtaja, joka sukkuloi Helsingissä Tapanilan, Suutarilan ja Pukinmäen kirjastojen välillä.

Vuosi vuoden jälkeen

Vierailija saa huomata, että lukeminen kiinnostaa. Keskiviikkoiltana paikalle kerääntyy viisitoista kirjanystävää. Keskimäärin lukupiiriläisiä on kerrallaan paikalla neljätoista, Tarja Vuorinne vahvistaa.

– Osa lukupiiriläisistä on ollut mukana alusta asti. Aina joku jää pois, kun muuttaa tai kyllästyy muuten.

Samaa sanoo Suvi Ahola. – Kuka tahansa saa tulla mukaan. Ydinjoukko on aika lailla pysynyt koossa.

Tarja ja Suvi suunnittelevat yhdessä lukupiirien ohjelman. Ovat tehneet sitä jo seitsemän vuotta.

– Etsin ensi sijassa kirjoja, joita kirjastosta saa helposti koko joukolle, eli ne eivät voi olla uutuuksia. Meillä on ollut teemavuosia kuten Suomi 100 vuotta ja Matka maailman ympäri. Nyt on esillä perhetarinoita ja poikkeusyksilöitä. Mukana on kirjoja, jotka tunnen ja joista pidän, mutta myös kirjoja, jotka itse haluan lukea, Suvi kertoo kirjavalinnoista.

Kirja herättää keskustelua

Lukupiirissä tasa-arvo toimii. –  Jokaisella on hyvä, oma mielipide kirjoista ja jokainen saa sanoa mielipiteensä, Tarja kertaa sääntöjä.

Vuoden ensimmäinen kirja Rauhattomat on Linn Ullmannin (s. 1966) kuudes suomennettu romaani. Kirjailija on ohjaaja Ingmar Bergmanin ja näyttelijä Liv Ullmannin tytär.

– Viime vuosi oli Ingmar Bergmanin satavuotisjuhlavuosi. Olen lukenut kirjan aiemmin ja pidän siitä, se on minusta hieno erikoisen perheen kuvaus ja tarina tyttären suhteista sekä isään että äitiin. Lisäksi hieno vanhuuden ja kuoleman kuvaus, Suvi perustelee illan kirjavalintaa.

Tarja Vuorinne johdattelee keskustelua eteenpäin. – Sen tyyppisesti aloitetaan, että jokainen kertoo nopeat tunnelmat luetusta kirjasta. Kerrotaan, mikä kirjassa eniten kosketti.

Rauhattomat-kirja herättää keskustelua, josta hiljaisuus puuttuu. Päällimmäisinä kumpuaa kipeys, vanhenemisen työ, muistot ja niiden hataruus. Tytön hätä siitä, tunteeko isä häntä enää.

Liisa Jokela löytää kirjasta myös lämmintä huumoria. Tarja Koskela toivoi kirjaa lukiessaan, ettei se loppuisi koskaan!

– Tämä tulee jättämään minuun lähtemättömän jäljen. Huh!, Marja-Leena Hassinen tokaisee.

Joku kaipaa enemmän sisältöä ja syvyyttä.

– Jos kirjassa olisi ollut enemmän syvyyttä, olisin hukkunut siihen, Maikki Korhonen taas toteaa. – Syvyys syntyi paljolti siitä, mitä ei sanottu. Tuntui kuin siellä olisi ollut tyhjiä puhekuplia tai tunnekuplia, jotka jäivät leijumaan ilmaan ja mieleen. Minulle ne puhuivat paljon.

Esimerkkinä Maikki nostaa kohdan, jossa kirjan kertojaminä mainitsee miehen toisesta naisesta vain yhdellä lyhyellä lauseella siellä, kahdellä täällä, ilman juurikaan kuvailuja, varsinkaan tunteiden. – Minusta se oli riipaisevaa. Pienillä, jopa asiallisilla, toteamuksilla kirjailija sai ainakin minussa aikaan suuren tunnemylläkän ja valtavan empatian aallon.

Tuula Vilkki taas kokee erityisen vakuuttavana kohdan, jossa kirjailija kuvaa tyttären kokemuksia isänsä saattomatkasta. Ja sitä, miten ihminen hiljalleen siirtyy toiseen maailmaan, pala palalta. – Näen silmissäni, miten ihmiset seuraavat isän arkkua. Hirveän yksinkertaisia tapahtumia elävästi kuvattuna.

Tarja Vuorinne luki kirjan hitaaseen tahtiin, mutta se ei häntä haitannut. – Kirja kosketti ja kaikki tietävät, että kirjassa on omaelämänkerrallisia aineksia, mutta kuitenkin kirja on fiktiota.

Lukukokemusten vaihtoa ryhmässä

Dekkareista innostunut Harri Koskinen tuli lukupiiriin, jotta tulisi luettua muutakin kirjallisuutta.

Terttu Kuvajan mielestä lukupiiri innostaa lukemaan ja tarjoaa toisenlaista ajattelua. Myös oma lukeminen on syventynyt.

Ensikertalaisista Tuula Vilkki kokee saavansa lukupiiristä vastapainoa kiireiselle työlleen.
– Lisäksi täällä on suht samanikäisiä ihmisiä, joilta saa uutta näkökulmaa lukemiseen.

Rekina Karhulahdelle lukupiiri merkitsee lukukokemuksien jakamista ja ajatusten vaihtoa.
– Lukupiiriläisten henkilökohtaiset kokemukset, niiden jakaminen sykähdyttää aina.Rauhattomat

Like kustannus kirjoittaa Linn Ullmanin kirjasta Rauhattomat: ”Rauhattomat on leikkisä, tutkiva ja genrerajat ylittävä romaani lapsesta, joka ei malta odottaa aikuistumista. Ja vanhemmista, jotka olisivat mieluiten lapsia. Muistoista, unohduksista ja monista tarinoista, joista elämä koostuu. Aineksista syntyy myös erityinen lukukokemus, kiehtova tarina ja ainutlaatuisen hyvä romaani”.

Lisätietoa: Lukupiirit Tapanilan kirjastossa

Lue seuraavaksi