Siirry sisältöön

Omakohtainen kokemus lisää kansanedustajan sote-näkemystä

Tapasimme kaksi kansanedustajaa, joille erityisesti urheilu ja liikunta, mutta ylipäätään omasta terveydestä huolehtiminen on aina ollut tärkeää. Nyt myös oman sydänsairauden takia. Keskustan Markku Pakkanen on saanut lääkkeet sepelvaltimotaudin hoitoon ja vihreiden Krista Mikkonen totuttelee elämään tahdistimen kanssa.

Marja Kytömäki
Julkaistu 24.1.2017
Päivitetty 28.5.2018
Keskustan Markku Pakkanen vetää köyttä Kike Elomaan johtaman hallituksen joukkueen toiseksi viimeisenä ja vihreiden Krista Mikkonen kannustaa opposition joukkuetta eduskunnan perinteisessä köydenvedossa syksyllä 2015.

Krista Mikkoselle terveyden edistäminen on sydämen asia. Hän on aina pitänyt itseään perusterveenä ja hyväkuntoisena. Hän on harrastanut nuorempana aktiivisesti liikuntaa ja aikuisiälläkin ainakin hyötyliikuntaa: – Pyöräilen joka paikkaan ja kävelen portaita ja kävelen muutenkin paljon. Nuorena todettu kilpirauhasen vajaatoiminta on tuntunut enemmän ominaisuudelta kuin sairaudelta.

Nuoruudessa Mikkosella oli satunnaisia tajuttomuuskohtauksia, mutta ne menivät pelko- ja jännitystilanteiden piikkiin, eikä tutkimuksissakaan aikanaan löytynyt mitään hälyttävää. Vuosikausia kuluikin ilman mitään oireita tai tuntemuksia. Toissa syksynä sitten tuli pyörtyminen normaalissa tilanteessa, johon ei liittynyt jännittämistä tai muuta poikkeavaa. Nyt Pohjois-Karjalan keskussairaalassa tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset, todettiin rytmihäiriö ja suositeltiin tahdistimen asentamista työn luonteenkin takia. Tahdistin laitettiin, se tarkkailee ja tarvittaessa antaa lisää virtaa.

– Tämän kanssa on nyt eletty alkukesästä. Tahdistin ei ole haitannut mitenkään elämää. Ainoastaan lennoille mennessä saan turvatarkastuksessa käsikopelon.

Työn takia paljon matkustava Mikkonen on huomannut, että tahdistin tunnetaan ja otetaan hyvin huomioon eri maissa.

Markku Pakkanen hakeutui sydäntutkimuksiin isänsä kuoltua sepelvaltimotautiin. Innokas hiihtäjä oli havainnut, että lenkit eivät kulkeneet enää entiseen malliin.

– Oloni tuntui etenkin rasituksessa huonolta. Talvisin ylämäet ei enää tahdo onnistua ja palautuminen on huonoa. Samoin sormien ja varpaiden paleleminen on nykyään jokapäiväistä talvisin. Kymmenen vuotta sitten hiihdin vielä vuorittomalla käsineellä -12 asteessa, nyt ei pysty kuin nollakelillä samaan.

Pakkasen diagnoosina oli sepelvaltimotauti ja perinnöllinen korkea kolesteroli. Hän kertoo, että tällä hetkellä terveydentila on hyvä. Kolesteroli- ja verenpainelääkkeiden ansiosta arvot ovat nyt kohdallaan ja elintapoihinkin on tullut jonkin verran muutoksia.

– Kuntoliikuntaa harrastan edelleen aika aktiivisesti ja ruokatottumuksia olen muuttanut kasviksien suuntaan.

Huoli terveyden edistämisestä ja lähipalveluista

Markku Pakkanen hakeutui lääkäriin ennen kuin oireet pahenivat. – Isän kuoleman jälkeen olen ollut hiukan kiinnostuneempi perinnöllisistä sairauksista. Äitini vietti viimeiset kolme vuottaan palvelutalossa ja silloin kiinnostuin vanhustenhoidosta, eläkkeiden riittävyydestä ja siitä, kuka on aidosti vanhusten asialla – omaiset, kunta, Kela vai bisnesenkelit.

Oma sairaus on tuonut myös Krista Mikkoselle jonkin verran lisää kiinnostusta terveyspolitiikkaan, vaikka ennaltaehkäisy ja liikunnan korostaminen on ollut tärkeää aiemminkin:

– Olen alkanut miettimään omaa terveyttä enemmänkin ja sitä, että eihän tässä nyt olla kuolemattomia. Kaupunkisuunnittelussa tärkeää on hyötyliikunnan mahdollistaminen, että pääsee pyörällä ja on helppo kävellä. Sote-uudistuksen myötä jatkossakin kunnille jää ennaltaehkäisy – hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja liikunnan edistäminen. Yksi huoli sote-uudistuksessa on, mitä tässä tapahtuu. Miten kuntia kannustetaan panostamaan ennaltaehkäisyyn, vaikka jatkossa se ei enää näy heidän omien terveyskustannusten vähenemisenä? Se on iso asia. Ehkä rahoitukseen pitäisi rakentaa joku kannustin. Jotenkin maakunnankin pitäisi saada terveyden edistämisestä jotain hyötyä, ettei se johda vain rahoituksen vähentämiseen. 

Joensuulaisen Mikkosen omassa maakunnassa sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet tämän vuoden alusta Siun sotelle. Se on kuntayhtymä, jossa kunnat toimivat suoraan rahoittajina ja säästyneitä kuluja voisi suoraan palauttaa seuraavan vuoden maksuosuuksiksi.

– Jos Siun sote jäisi toimijaksi, silloinhan tämä olisi mahdollista. Mutta miten toimittaisiin kuntalaisten valinnanvapauden kanssa, onhan Pohjois-Karjalassakin myös yksityisiä toimijoita? Mikkonen kysyy. – Todennäköisestihän silloin voisi valita erikoissairaanhoitoakin jostain muualta kuin nykyisestä keskussairaalasta. Toki onhan kunnan näkökulmasta sillä, että on hyvät liikuntamahdollisuudet ja hyvät kulttuurimahdollisuudet muutakin merkitystä, viihtyvyys on myös elinkeinoelämän etu, se ei ole pelkkä terveyskysymys.

Krista Mikkonen on huolissaan siitä, mitä sote tulee maksamaan, jos valinnanvapaus on rajatonta, ja jos käytännössä ei ole aitoa kilpailua: – Jos tulee toimija, joka voi käytännössä sanella hinnat ja nostaa niitä miten haluaa, kun vaihtoehtoja ei ole. Päättäjistä on kiinni, saadaanko sote-uudistuksesta niitä säästöjä, joita sillä haetaan. Saadaanko hoitoketjuja sujuvoitettua, vai monimutkaistuuko järjestelmä vain enemmän, jos sinne tulee hirmu rypäs erilaisia toimijoita. Kuka sitä enää pystyy hallitsemaan?

Krista Mikkonen on mukana myös Joensuun valtuustossa ja hän on ehdolla kevään kuntavaaleissa.

– Olen lupautunut kuntavaaleihin, koska näen, että esimerkiksi harrastus- ja liikuntamahdollisuudet ja järjestöjen toiminnan tukeminen ovat tärkeitä kuntatason päätöksiä. Ne luovat hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi terveysjärjestöt tekevät paljon ennaltaehkäisevää työtä.

Markku Pakkanen vaikuttaa eduskunnan ohella osaltaan sote-päätöksiin Kouvolan kaupunginvaltuuston 3. varapuheenjohtajana.

– Perusterveydenhuollon saatavuus ja vanhustenhoito ovat mielestäni tärkeitä ja sellaisia palveluita, joiden tulee olla hyvin saatavilla lähipalveluna.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset