Siirry sisältöön

Roskakalaa ei ole olemassakaan

Harrastus tuo särpimen pöytään. Jaana Vetikon harrastus muuttui työksi.

Eeva Mehto
Julkaistu 21.5.2014
Päivitetty 7.9.2018
Jaana Vetikko

Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön tiedottaja Jaana Vetikko puhuu niin innostuneesti kalalajeista, kalastamisesta, kalavälineistä sekä kalaruoista, että kuulija jää taatusti koukkuun. Pääkaupunkiseudulla on kuulemma hurjasti lapsia, jotka tuntevat ainoastaan yhden kalalajin ja se on kalapuikko.

Vetikon koko perhe kalastaa, niin mies kuin 12-vuotias tytär. Vetikko on houkuttanut kaksi naapuriperhettäkin kalastusreissuille mukaan. Ensin kalastetaan ja sitten siivotaan kalat. Huippuhetki on tietysti, kun yhdessä paistetaan, savustetaan tai grillataan saalis ja syödään.

Jaana Vetikko ei roskakalaa tunne. Kaikki kalat kelpaavat ravinnoksi, kun vain osaa valmistaa ne oikein. Vetikolla on mm. takuuvarma resepti suomalaisten vieroksumalle särjelle.

Särkitartar

500g särkiä

karkeaa suolaa

4 kananmunaa

2 punasipulia

3 dl kevytmajoneesia

silputtua persilja tai tilliä

rouhittua valkopippuria

rouhittua mustapippuria

Mausta särkifileet karkealla suolalla ja valkopippurilla. Anna maustua tiiviissä foliopaketissa noin kaksi tuntia, välillä pakettia käännellen. Kaavi graavaantuneiden särkifileiden pinnalta ylimääräiset mausteet pois ja leikkaa fileet pieniksi kuutioiksi. Silppua kananmunat ja sipulit ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Lisää majoneesia sen verran, että syntyy paksuhko massa. Mausta seos tilli- tai persiljasilpulla ja pippurilla. Anna maustua jääkaapissa pari tuntia.

Särkitartar maistuu esimerkiksi uuniperunan täytteenä tai leivän päällä. Pieniä särjen ruotoja ei edes yritetä poistaa ja suuret selkä- ja kylkiruodot lähtevät fileoidessa.

Kala on hyvää ja terveellistä ja itse kalastaessa vielä ilmaista ruokaa. Miksi ihmeessä kalaa syödään niin vähän ja kalastusharrastus on niin vaikea aloittaa?

– Osa vierastaa kalastusta, elävän madon koukkuun pujottamista ja kalan lopettamista. Osa ei osaa sen jälkeen perata tai fileoida kalaa ja jotkut ihmiset ovat ruotokammoisia, Vetikko tietää.

Harrastuksesta elämäntyö

Porissa 1974 syntynyt Jaana Vetikko alkoi käydä onki- ja pilkkikisoissa ja aloitti aktiivisen kalastusharrastuksensa jo 9-10-vuotiaana. Jaanalle tulivat lapsena tutuiksi Porin lähivedet niin Reposaaressa kuin Jokirannassa.

– Tykkäsin jo lapsena syödä kalaa ja kalastaa.

Yläasteelta Jaana innostui lähtemään opiskelemaan kalataloutta. ensin kalaviljelijäksi ja sen jälkeen iktyonomiksi Valtion kalatalousoppilaitoksella Paraisissa.

Jaana työskenteli Satakunnan Kalamiespiirissä ja kävi opettamassa kalojen käsittelyä peruskoulun 7-9-luokkalaisille. Projekti jäi kesken, kun Vetikko palkattiin Suomen Kalamiesten Keskusliittoon kalatalouskonsulentiksi.

Kesäisin Vetikko käy edelleen erilaisilla messuilla opettamassa kalankäsittelyä ja silloin tällöin opettaa leireillä lapsille ja nuorille kalankäsittelyä sekä kalastusta. Leireille tulee koko perhe mukaan.

Kalankäsittelyä oppii vain tekemällä, Vetikko ohjeistaa. Ruotokauhuisten kannattaa jauhaa perattu saaliinsa kahteen kertaan lihamyllyssä, silloin pienetkään ruodot eivät taatusti tunnu.

– Käytän itse särkeä ja lahnaa mm. kalapulla- ja pihviaineksina. Erityisen hyvä yhdistelmä syntyy, kun sekoittaa särkeä tai lahnaa haukimassaan, sillä hauki on niin vähärasvainen kala.

Särjessä on rasvaa noin 2 % ja lahnassa noin 4 %. Lahnan rasvapitoisuus vaihtelee sen eriosissa 4-10 % vaiheilla. Särki ja lahna ovat voimakkaan ja hyvän makuisia ja maustavat vähärasvaisen hauen hyvin.

Nyt kun vesi herahti jo kielelle, puuttuvat enää kalavälineet. Ensin hankitaan onkivapa. 4-5 metrinen vapa on hyvä aloitusvapa. Lisäksi tarvitaan onkilaite, jossa on koho, siima, painot sekä koukku.

– Ja tärkeää on, että koho ei ole sellainen pyöreä punavalkoinen mökkikoho. Se on niin iso, että pikkukalat vain pelästyvät ja hylkäävät syötin, kun tuntevat sen vastuksen. Kohon tulee olla muodoltaan suippo ja se tulee painottaa niin, että veden pinnalla näkyy vain sen antenni.

– Koukun koko valitaan saaliin koon mukaan, särjille pienempi ja ahvenille isompi. Koko 14 on hyvä yleiskoukku, sillä saa sekä ahventa että särkeä.

Nyt täytyy vielä tietää, mitä saaliille tehdään, jos sitä onnistuu saamaan.

Kalankäsittelyn oppii vain tekemällä

– Kun kala on saatu, ensin irrotetaan koukku. Kaikki kalat tainnutetaan nopeasti. Kala tainnutetaan napakalla iskulla aivojen kohdalle, jotka sijaitsevat hiukan silmien tasolta taaempana.

– Kalan kärsimykset lopetetaan mahdollisimman nopeasti. Tainnuttuaan kala lakkaa keräämästä maitohappoa lihaksiinsa.

– Tärkeää on myös verestää kala nopeasti, sillä veri on tehokas kasvualusta bakteereille. Sydämen ja kidusten välinen verenkierto katkaistaan yhdellä veitsenpistolla kalan kurkkuun. Jos se ei luonnistu, katkaistaan koko kurkku.

Suositeltavaa on opetella oikea pistokohta, sillä silloin kala säilyttää paremmin kuolinjäykkyytensä ja on sen jälkeen helpompi käsitellä. Nopealla tainnutuksella ja verestyksellä kalalle saadaan parempi maku ja säilyvyys.

Seuraavaksi kalat perataan, niistä poistetaan sisälmykset sekä munuainen. Sen jälkeen saalis jäähdytetään nopeasti.

Toisin kuin luulisi, kala on parasta seuraavana päivänä, eikä samana päivänä valmistettuna, Vetikko valistaa.

Vetikon perhe kalastaa kaikkina vuodenaikoina. Talvella istutaan pilkillä. 12-vuotias Jenni oli ensimmäisellä kalareissullaan kaksi kuukautisena ja tytön kalastusharrastus alkoi heti, kun onki vain pysyi kädessä. Jenni ei ollut vielä kahta vuotta, kun hän istui jo pilkillä vanhempiensa kanssa.

Kalastus on kaiken ikäisten harrastus. Naisten kalastuskursseilla on käynyt yli kahdeksankymppisiä naisia, jotka haluavat vielä oppia uutta.

Ja kalastus on monipuolinen harrastus. Sitä voi harrastaa yksin rauhoittuakseen ja nauttiakseen luonnosta tai kalastaa kaverin kanssa ja hakeutua kalastustapahtumiin ja kalastuskilpailuihin, joissa saa lisää kavereita.

Kalastusmuotoja on myös mistä jokainen voi valita itselleen sopivan, onki, pilkki, heitto, perho, tuulastus ja uistelu tai voi halutessaan keskittyä tietyn kalalajin kalastukseen.

Liity seuraan

Kalastusseurat ympäri maata järjestävät onki- ja perhepäiviä, joilla kaikenikäiset onkijat tapaavat ja nauttivat yhdessä kalastamisesta.

Jaana Vetikolla on kalareseptejä joka lähtöön.

– Harva uskaltaa savustaa haukea. Väitetään, ettei siitä tule hyvää. Ei pidä paikkaansa. Jos hauen ottaa pöntöstä heti kun evä irtoaa, se on todella hyvää. Pitää vain olla tarkkana ja vahtia pöntön vieressä. Savuhaukea ei saa päästää liian kuivaksi.

– Perkaan sitten veitsellä ja haarukalla ruodot pois ja soosin paloja pieneksi. Pyöräytän sekaan kermaviiliä tai smetanaa, maustan seoksen tillillä ja sitruunapippurilla, eikä muuta tarvita.

Jaana Vetikko inhoaa vaate- tai kenkäshoppailua, mutta jos uusi kalastusvälinekauppa tulee vastaan, se on ehdottomasti syynättävä.

Vetikolla on kymmenkunta erilaista vapaa sekä onkilaitteita, mistä valita. Perheessä kalaa syödään kahdesta kerrasta seitsemään, viikossa, riippuen vuodenajasta ja siitä, mitä kaloja on saatu.

Vetikko on myös kalastanut kilpaa mm. Etelä-Afrikassa, Italiassa, Hollannissa ja Sloveniassa. Yhteinen keittokirja syntyi kalakavereiden kanssa. Kirjassa opastetaan kalankäsittelyä ja kalan monenlaista valmistamista. Lajeina: ahven, kuha, siika, särki, lahna ja hauki sekä hieman vähemmän käytetyistä, mm. suutari, säyne, sulkava, kiiski ja salakka.

Olisiko nyt aika oppia joku uusi kalalaji kalapuikon rinnalle?

Kari Nyberg, Veikko Rinne, Jaana Vetikko: Kesämökin kalaherkut, WSOY, 2009

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset