Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Ruokaa sydämellä – Hernekeittoa ja perhearkea

Ruokaa sydämellä -podcastin toisessa jaksossa keskustelemme purkkihernekeiton äärellä kiireisestä perhearjesta Sydänliiton asiantuntijoiden Anne Kuusiston ja Kati Kuisman kanssa.

7.6.2018
·
Kati Kuisma
·
Kati Kuisma. Kuva: Anna Kara.

Onko kaikkea pakko maistaa? Voiko valmisruokia käyttää arjen apuna? Miten suhtautua herkkuihin?

Leikkisyyden kautta ruokarohkeaksi

Lapsilla on luonnostaan ruokaan leikkisyys. Meillä Suomessa on pitkään ollut vähän sellainen mentaliteetti, että ruualla ei saa leikkiä. ”Lapsi oppii kaikilla aisteilla. Vauvat ovat tästä erinomainen esimerkki he syövät luontaisesti kaikilla aisteilla. Ennen kuin ne laittavat mitään suuhun, ruoka on muussattu sormilla, haistettu ja käynyt nenässä, katseltu ja pyöritelty lautasella. Eli kaikkea mikä vanhemmasta voi tuntua vähän rasittavalta, kun tulee sotkua ja syöminen kestää. Mutta se on meidän luontainen tapa tutustua ruokaan.”, naurahtaa ravitsemusasiantuntija Kati Kuisma.

Uutuuden pelko on luontaista lapsille. Ruokakasvatus on helpompaa, kun hyväksyy sen, että lapset ovat lähtökohtaisesti valikoivia. ”Kannustamisen kautta kannattaa edetä maistamisessa, lapsi voi vähän nuuhkia ja tutkia uutta ruokaa, sitten seuraavalla kerralla sitä voi jo ehkä maistaa”, lapsiperheasiantuntija Anne Kuusisto selittää. ”Jokaisella lapsella saa olla sellainen ruoka, josta ei ihan oikeasti pidä. Ei ole edes tavoittelemisen arvoista, että kaikkea pitää syödä. Haetaan riittävän hyvää valikoimaa lapsen ruokavalioon.”, Kuisma jatkaa.

Lapsiperheiden arki on välillä kiireistä. Voiko valmisruokia käyttää apuna vai pitäisikö aina tehdä ruoka itse? ”Kyllä pitää välillä oikaista ruuanlaitossa. Tärkeintä siinä on se, että me oikeasti vanhempina ollaan siinä ruokatilanteessa läsnä. Kuullaan ja nähdään lapsi, katson häntä ja kysyn mitä sulle kuuluu tänään? Se on oikeasti tärkeämpää kuin, että olen kaiken itse alusta asti kokannut.” Kuusisto rohkaisee. ”Joskus ruoka voi olla rakkaudella tarjoiltu, vaikka sitä ei olisi rakkaudella kokattu. Valitsemalla Sydänmerkki-valmisruokia ravitsemuksellinen laatukin on parempi. ”, Kuisma summaa.

Herkkuja harkiten, mutta nauttien

Itsesäätelytaidot kehittyvät lapsilla vähitellen ja he tarvitsevat paljon ohjausta ja harjoitusta. ”Lapsi elää mielihalujen maailmassa ja haluaa herkkuja, jos niitä on tarjolla. On meidän aikuisten tehtävä katsoa vähän pidemmällä.”, Anne Kuusisto selventää miten lapsen ajatus on vain tässä hetkessä. Herkkujen syömisestä ei kuitenkaan pidä tehdä täysin kiellettyä hedelmää. ”Kun päätetään herkutella, niin silloin nautitaan hyvällä mielellä. Esimerkiksi ei syödessä kauhistella miten paljon tässä on sokeria.”, Kati Kuisma jatkaa.

Toiset lapset ovat mieltyneempiä esimerkiksi makeisiin herkkuihin ja tarvitsevat enemmän ohjausta ja itsesäätelyn harjoittelua. Silloin joutuu perheenäkin miettimään, että miten me näihin herkkuihin suhtaudutaan. ”Kannattaa esimerkiksi keskittyä siihen, että syödään niitä yhdessä ja nautitaan juuri siitä hetkestä, että siitä tulisi mahdollisimman vähän mitään salailtavaa asiaa.”, Kuisma pohtii.

Lue seuraavaksi