Tutkija tarjoaa liikuntapilleriä jokaiseen päivään

Oulun yliopistollisen sairaalan ja Oulun yliopiston tutkimuskeskuksessa on tutkittu dosentti Mikko Tulpon johdolla liikunnan vaikutuksia sydämen sykkeeseen ja verenpaineeseen, terveyden kannalta määrällisesti ja laadullisesti riittävää liikunta-aktiivisuutta sekä aktiiviseen liikkumiseen kannustavaa teknologiaa.

Tutkimuksessa selvitettiin, mitä vaikutuksia puolen tunnin reippaalla kävelyllä tai juoksulla kahdeksan viikon harjoitusjakson aikana on syketasoon ja sen mukana sydämen kuormitukseen. Nettovaikutus oli kuusi miljoonaa lyöntiä vähemmän, mikä merkitsee sydämelle 60 työpäivää vähemmän vuodessa.

Myös verenpaineen laskun osalta näyttö on selkeä: 20–40 minuuttia kestävä reipas kävely laskee verenpainetta merkittävästi ja sen vaikutus kestää jopa 20 tuntia.

– ”Liikuntapilleri” pitäisi siis ottaa päivittäin.

Vielä kaukana suosituksista

Mikko Tulppo huomauttaa, että suositukset ovat todella kaukana siitä, kuinka ihmiset yleensä liikkuvat ja varsinkin siitä, miten paljon sydänpotilaat uskaltavat liikkua. Kun sepelvaltimotautipotilaille suositellaan hyöty- ja arkiliikunta 30–60 minuuttia kerrallaan mielellään päivittäin, sepelvaltimotautipotilaat liikkuvat todellisuudessa vain viisi minuuttia päivässä ja jos mukana on vielä tyypin 2 diabetes, päivittäinen liikunta jää kahteen minuuttiin.

Vaikka sydänpotilas pystyy turvallisesti lisäämään liikuntaa, kuilu todellisuuden ja suositusten välillä on niin suuri, että moni hylkää ajatuksen liikunnan lisäämisestä mahdottomana. Tulppo pitäisikin parempana, että puhuttaisiin mieluummin ulkoilusta, sillä liikunta tuo monen mieleen myös ahdistavan vertailun ja suorituspaineita.

Tulpon ryhmässä on myös tutkittu sydänpotilaan liikunnallisen kuntoutuksen kustannusvaikuttavuutta ja sydäntapahtumia hankkeessa, jossa hyödynnettiin uutta teknologiaa.

Vuoden kestäneessä seurannassa tutkimukseen osallistuneista 203 sydänpotilaasta sydänkuntoutukseen osallistui 107 ja kontrolliryhmään 94. Kuntoutusryhmä sai henkilökohtaisen liikuntareseptin ja aktiivisuusmittarin. Heillä oli aluksi kerran viikossa kuntosaliharjoittelua, jonka piilotetun teknologian avulla pystyttiin mittaamaan lihaskuntoa ja sydänterveyttä. Potilas sai palautteen jokaisesta harjoituksesta.

Vuosittaiset hoito- ja kuntoutuskustannukset sydänkuntoutusryhmäläistä kohden olivat 1 944 euroa ja kontrolliryhmään kuulunutta kohden 3 027 euroa. Kontrolliryhmäläisillä oli vuoden aikana 16 sydäntapahtumaa ja sydänkuntoutusryhmään kuuluneilla viisi. Molemmat tulokset ovat merkitseviä.

– Kyllä, teknologia auttaa, Tulppo toteaa, – mutta tarvitaan helppokäyttöistä, yksilön huomioivaa ja motivoivaa teknologiaa.

– – – – – –

Jyväskylässä pureudutaan aktiivisen vanhenemisen arviointiin

Myös Jyväskylän yliopiston gerontologian tutkimuskeskuksessa on meneillään professori Taina Rantasen johdolla iäkkäiden toimintakykytutkimus: Aktiivisuuden, terveyden ja toimintakyvyn yhteys hyvinvointiin vanhuudessa (AGNES).
AGNES-tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät selittävät aktiivisena vanhenemista ja sitä, onko aktiivisena vanhenemisella yhteyttä hyvinvointiin. Näitä tekijöitä mm. ihmisen terveydentilasta, toimintakyvystä ja elinympäristöstä.
Tutkimukseen on kehitetty mittaristo yksilön omista tavoitteista lähtevän aktiivisen vanhenemisen arviointiin. Toiveena on löytää toimintatapoja, joilla vanhusten yksilöllistä osallisuutta voitaisiin parantaa.
Tutkimukseen kutsutaan 75- ja 80- ja 85-vuotiaita jyväskyläläisiä, jotka haastatellaan kotona ja joiden toimintakyky mitataan liikunta- ja terveyslaboratoriossa.
Viisivuotista AGNES-tutkimusta rahoittavat Suomen Akatemia ja Euroopan tutkimusneuvosto.