Sydänliitto on antanut lausuntonsa selvityshenkilö Mika Pyykön selvityksestä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista.
Avustusjärjestelmä edellyttää uudistamista. Sydänliitto on valmis olemaan mukana muutoksen valmistelussa ja toimenpanossa. Mielestämme raportissa ehdotettu vaihtoehto A sisältää hyviä ajatuksia ja avauksia, mutta ei ole sellaisenaan toimeenpantavissa. Siksi emme suhtaudu siihen varauksettoman myönteisesti.
Ehdotus jättää auki monta olennaista kysymystä, jotka on ratkaistava ennen kuin voidaan luottaa siihen, että pitkäjänteinen ja vaikuttava järjestötyö on mahdollista laskevasta avustustasosta huolimatta. Sopeuttamisen nykyistä pienempään jaettavaan avustusmäärään tulee tapahtua painottaen vahvasti tavoiteasetantaa sekä toiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Avustusmallin muutos ei kuitenkaan synny hetkessä, vaan vaatii huolellista valmistelua ja tiivistä yhteistyötä järjestöjen kanssa. Tiivis vuorovaikutus lisää yhteisymmärrystä ja mahdollistaa järjestöjen kehittymisen yhteiskunnan tarpeiden mukaan, jolloin esimerkiksi teemojen uudistumiseen reagoimiseen on aikaa.
Vaihtoehto A:n teema-ajattelu voi toimia hyvänä lähtökohtana avustusjärjestelmän muutokselle
• Tärkeää on, että väestön tarpeet määrittelevät avustusteemat ja painopisteet. Ohjelma- ja
rahoituskausien tulee olla riittävän pitkiä ja toiminnoille on määriteltävä selkeät
painoalueet hyödyntäen kattavaa valtakunnallista asiantuntemusta (ml.
kokemusasiantuntijuus).
• Ensimmäiset teemaehdotukset ovat erittäin perusteltuja. Etenkin väestöterveyden
edistäminen ja kansansairauksien ehkäisy on Sydänliiton näkökulmasta todella
merkittävä teema.
• Järjestöjen rakenteet ovat murroksessa. Siksi avustusmallia uudistettaessa on tärkeää
säilyttää joustavuus ja varautua muutoksiin. Toiminta ja toiminnan laatu, tulokset ja
vaikutukset ovat merkittävämpiä kuin avustettavan organisaation rakenne.
Ehdotuksia avustuslajeihin ja hankehallinnon keventämiseen
• Yleisavustuksiin painottaminen on hyvä lähtökohta. Kannatamme sitä, että jatkossa
avustukset muodostavat suurempia toiminnallisia kokonaisuuksia. Yleisavustusta ei
ole tarkoituksenmukaista sitoa avustuksen saajan Ak-avustusten määrään.
• Mahdollisuus hakea hankeavustuksia (C-avustuksia) kehittämistoimintaan ja uusiin
avauksiin tulee säilyttää, eikä niitä pidä sitoa ainoastaan hallitusohjelmakohtaiseen
toimintaan.
• Olennainen kysymys on, miten uudistetaan avustusjärjestelmää tasapainoisesti ja
oikeudenmukaisesti niin, että on selkeät kriteerit, millä perusteella määritetään
avustustasot ja valitaan järjestöt, jotka saavat yleisavustuksia ja/tai kohdennettuja
yleisavustuksia. Lisäksi tulee selkiyttää, millaista toimintaa yleisavustuksella (Ay)
katetaan.
Valtakunnallisuus, alueellisuus ja paikallisuus
• Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustuksia ei kannata siirtää
STEA:n koordinoitavaksi, koska hyvinvointialueilla on parempi tuntemus sekä alueensa
tarpeista että alueella toimivista järjestöistä ja niiden vaikuttavuudesta.
• STEA-avustukset (ml. yleisavustukset) tulee olla haettavissa sekä valtakunnalliseen
että alueelliseen toimintaan, sekä myös valtakunnallisen toimijan että alueellisen
toimijan haettavissa.
• Paikallisen toiminnan avustaminen alueellisten toimijoiden kautta on kannatettava
ehdotus.
Kannustimia varainhankintaan
• Järjestön onnistuneesta omasta varainhankinnasta ei saa rankaista avustuksia
karsimalla.• Lahjoitusten verovähennysoikeus tarvitaan myös sosiaali- ja terveysalan järjestöille.
Varallisuuskriteerien määrittäminen
• Varallisuuden määrittelyssä olennaista on varallisuuden nettotuotto. Sidottu
varallisuus ei ole realisoitavissa käytettäväksi omavastuiden kattamiseen.
• Avustusjärjestelmän tulee olla sellainen, että se kannustaa hyvään ja vastuulliseen
taloudenpitoon eikä estä riittävien taloudellisten puskurien keräämistä ja ylläpitoa.