Hyppää sisältöön
Etusivu / Kulttuuri / Museot ja näyttelyt / Vapaaherratar: Taiteen pelastaja

Vapaaherratar: Taiteen pelastaja

Toisessa maailmansodassa tuhoutui korvaamattomia taideaarteita, mutta paljon saatiin säästettyäkin. Taidetta pelastaneet miehet ja naiset ylsivät uskomattomiin suorituksiin, yksi heistä oli pariisilaisen Louvren museon johtaja Jacques Jaujard (1895–1967).

Ritva Viljanen, Maija Ukko
Julkaistu 11.1.2018
Päivitetty 9.5.2019

Kolmekymmenluvun lopun ilmapiirissä Jaujard ei uskonut rauhaan, vaan ennakoi pahinta: sotaa, miehitystä ja ryöstelyä. Hän alkoi jo 1938 salaa suunnitella Louvren museon mittavaa evakuointia. Kokemusta taiteen pelastusoperaatiosta hän oli saanut johtaessaan Espanjan sisällissodan aikana kansallismuseo Pradon arvoteosten siirtoa Madridista Sveitsiin.

Natsi-Saksan diktaattori Adolf Hitler suunnitteli Führermuseumin (Johtajan museo) rakentamista entiseen kotikaupunkiinsa Linziin. Sinne oli määrä koota maailman suurin taidekokoelma. Hän käynnisti operaation taiteen hankkimiseksi museoonsa paljolti ryöstämällä valloitetuista maista. Natsijohtajat, Hermann Göring etunenässä, hamusivat taidetta myös yksityiskokoelmiinsa. Natsien saaliiksi päätyi kymmeniä tuhansia taideteoksia.

Mona Lisan pakomatka

Jaujard sulki Louvren elokuun lopulla 1939, virallisena syynä oli remontti. Ja sitten pantiin toimeksi. Muutaman päivän aikana museon henkilökunta, taidekoulun oppilaat ja läheisten tavaratalojen työtekijät, yhteensä pari sataa henkilöä, pakkasivat yli neljätuhatta teosta. Maalaukset irrotettiin kehyksistään, käärittiin rullalle ja laitettiin puulaatikoihin. Hauraat suurikokoiset teokset, jotka eivät kestäneet moista käsittelyä, siirrettiin kehyksissään teatterin lavastevaunuilla. Kuljetuksiin värvättiin alun kolmatta sataa ajoneuvoa. Louvren tähti, maailman tunnetuin maalaus Mona Lisa (1507) lähti matkaan ambulanssin paareihin köytettynä.

Viimeisenä mestariteoksena evakuoitiin tuhansia kiloja painava marmoriveistos Samothraken Nike, joka on peräisin antiikin Kreikasta. Lähes samalla kellon lyömällä alkoi Jaujardin ennakoima sota. Veistoksen nimi Nike (voitto) ennusti pelastustoimille onnellista loppua, ja nimi lunasti lupauksensa.

Taideaarteet siirrettiin maaseudun linnoihin. Sodan vuosina turvapaikkoja jouduttiin vaihtamaan useasti linnasta toiseen. Osa museon henkilökuntaa matkusti ja asui teosten kanssa huolehtien, etteivät ne vaurioidu vaihtelevissa oloissa. Mona Lisa vietti öitä turvallisesti hoitajansa makuuhuoneessa.

Saksalainen taiteen ystävä

Kun Louvre saksalaisten miehittäjien vaatimuksesta avattiin, siellä oli esillä vain toisarvoisia tauluja ja kipsijäljennöksiä arvokkaista veistoksista, kuten Milon Venuksesta. Se ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan museossa vierailevia saksalaissotilaita.

Elokuussa 1940 Louvreen saapui saksalaisupseeri, kreivi Franz von Wolff-Metternich, joka oli määrätty valvomaan miehitetyn maan kokoelmia. Hän oli Bonnin taidekorkeakoulun professori. Louvren johtaja muistaa Wolff-Metternichin vaikuttaneen huojentuneelta nähdessään museon tyhjennettynä arvoteoksista. Taiteen ystävänä kreivi vaikutti siihen, että Louvren aarteet saivat pysyä turvassa Ranskassa. Kiitokseksi tästä kenraali Charles de Gaulle luovutti 1952 tuolle saksalaisupseerille ranskalaisen kunniamerkin.

Rauhan tultua kaikki taideteokset palasivat Louvreen vahingoittumattomina. Mona Lisan arvoituksellinen hymykään ei ollut hyytynyt rankalla evakkoreissulla. Niinpä hän yhä hymyilee miljoonille ihailijoilleen.

Jacques Jaujard sai ansioistaan kunnialegioonan suurristin ja vastarintaliikkeen mitalin. Louvren taidekoulun portti on omistettu hänelle kultakirjaimin Porte Jaujard.

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi