Siirry sisältöön

Aktiivista rantaelämää Riossa

Rantaelämästään tunnetussa Rio de Janeirossa ja etenkin kuuluisalla Copacabanalla ikääntyminen tarkoittaa kaikkea muuta kuin elämän hidastumista: yhdessä uidaan, kuntoillaan ja sosialisoidaan päivittäin. Jalkapallon maailmanmestaruudesta kisaavat joukkueet eivät siis ole Brasilian ainoita ikiliikkujia.

Mirva Lempiäinen
Julkaistu 9.6.2014
Päivitetty 12.9.2018
Ricardo Palheiros, Sofia Ommati ja Maria Rita Reis asuvat kaikki Copacabanalla. Ranta on vanhempien ihmisten suosiossa hyvien palveluidensa takia. Kuva Tanja Mikkola

Kello on puoli yhdeksän torstai-aamuna ja Siquera Camposin puistossa käy vilinä. Amerikkalainen pop-musiikki raikaa kaiuttimista tusinan ihmisen osallistuessa Rio de Janeiron kaupungin järjestämään ilmaiseen kuntopiiriin.

Kuntoilijoiden ikä on reilusti kuudenkympin paremmalla puolella, mutta se ei menoa hidasta: Kuusi treenaa juoksua hölkkälaitteilla, yksi käyttää jalkaprässiä ja toinen kehittää käsilihaksia.

Kun puistosta kävelee parisen sataa metriä eteenpäin Copacabanan rannalle, vastaan tulee lisää harmaita kuntoilevia panttereita. Rio de Janeirossa sohvaperunaksi ei ryhdytä ennen kuin on aivan pakko.

Urheilun nimiin vannoo myös punaisiin minishortseihin ja mustiin urheilurintaliiveihin sonnustautunut Marlene Ferreira de Oliveira, 76. Hän makaa viltin päällä ojentaen jalkaansa taivasta kohden valmentaja Selma Costan ohjeiden mukaan.

Costa ohjastaa naapuruston naisia puolentoista tunnin ajan joka aamu. Ensin kävellään, sitten tehdään lihaskuntoliikkeitä ja lopuksi venytellään. Nyt paikalla on viisi kuntoilijaa, toisinaan puolet enemmän.

– Copacabanalla asuu paljon vanhuksia, etenkin naisia. Tämä on hyvä naapurusto vanhemmille ihmisille, kun on supermarketteja ja elokuvateatteri. Ei tarvitse lähteä kauas. Olemme onnellisia täällä, kertoo sihteerin töistä eläkkeelle jäänyt Oliveira.

Kuntoilun ohessa ranta on myös oiva paikka ylläpitää sosiaalista elämää. Eläkkeellä oleva opettaja Sofia Ommati, 70, törmää usein Copacabanalla tuttuihin ollessaan aamukävelyllä tai pyöräilemässä.

Tänäänkin kavereita näkyy olevan liikenteessä ainakin muutama. Ensin Ommati bongaa aurinkotuolissa lähellä merta istuvan Maria Rita Reisin.

Tämä 77-vuotias entinen sihteeri oli Ommatin mukaan aikaisemmin ahkera pyöräilijä, mutta nykyisin Reis joutuu tyytymään rauhaisaan kävelyyn ja runsaaseen lepäilyyn.

Molemmat naiset ovat sonnustautuneet pikkubikineihin. Kokouimapukuja ei Copacabanalla usein näe, oli ikä tai kropan kunto mikä tahansa.

– Täällä ihmiset eivät välitä siitä, miten kukin pukeutuu, luomuruuan ja hyvien geenien avulla hoikkana pysyvä Ommati vakuuttaa.

Kaksikko ehtii vaihtaa kuulumisia vain muutamia minuutteja kun ohi kävelee aamulenkillä oleva kolmas ystävä. Armeijan leivissä palvellut 65-vuotias Ricardo Palheiros on Ommatin mukaan aina täynnä energiaa.

– Hän pitää kaikesta mitä rannalla voi tehdä. Hän pelaa jalkapalloa, ja käy uimassa yksin tai porukalla. Hän tulee tänne joka päivä, oli sitten sateista, aurinkoista taikka kylmää. Kunhan vain saa liikkua.

Englantia taitamaton Palheiros nauraa iloisesti ja halaa ystäviään ennen kuin jatkaa matkaa. Kävellessään hän heilauttaa vähän väliä kättään tervehdyksen merkiksi.

– Tulemme tänne lähes joka päivä, joten tunnemme täältä monia ihmisiä, Ommati sanoo hymyillen kilpaa Brasilian kuuman auringon kanssa.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset