Äijäruoka kevyemmäksi

Mikkelin ammattikorkeakoulun Äijätiimi-hanke päästää työmiehet ääneen puhumaan työpaikkaruokailustaan. Tavoitteena on saada eteläsavolaisten työntekijämiesten työruokailua terveellisemmäksi. Helmikuisessa ”Mistä koostuvat tosimiehen eväät ”-seminaarissa selvisi, että ruumiillista työtä tekeville miehillekin maistuu ruokatauoilla yhä useammin salaatti. Myös ruokapalvelujen saatavuus vuorotöissä puhutti. Vaikka asenteet ovatkin muuttuneet vuosien aikana paljon, työmiesten mielestä yhä edelleen kevyempi lounas voi herättää joskus miesporukassa kepeää huomiota.

Äijäruoka mieltyy vahvasti rasvaa tihkuvaan makkaraan ja lihaan. Seminaarissa puhunut ruokakirjailija, kokki ja ravintoloitsija Sami Garam heittääkin ilmoille ajatuksen, joko nykyään voisi jo alkaa ajatella, että miehetkin syövät salaattia ja arvostaisivat kunnollisia raaka-aineita. Hän kertoo näkevänsä yhdessä lounasravintolassaan Helsingissä asiakkaina paljonkin keltaliiveiksi kutsumiaan raskasta fyysistä työtä tekeviä miehiä. Heidän annoksensa ovat suuria, siinä missä toimistotyöntekijöiden yleisesti pienempiä. Paikan selkeästi suosituin annos on hampurilainen, mutta eivät työmiehet kaihda salaattejakaan. Kun hedelmiä ja salaatteja on tarjolla, ne häviävät yleensä nopeasti kulhoista.

– Jos ruoka näyttää, tuoksuu ja maistuu hyvältä, se houkuttelee kaikkia. Lounas on tärkeä ateria, mutta jokainen tietää mitä tapahtuu, jos lounaalla mättää oikein kunnon panoksen, Sami Garam muistuttaa.

Julkkiskokin ruokafilosofiaan kuuluu maukas, terveellinen ruoka, joka ei ole monimutkaista, eikä sisällä outoja ruoka-aineita. Muussa tapauksessa syntyy pahimmillaan rimakauhua ja into kokata katoaa. Garam puhuu itse tehdyn ruoan puolesta, ruoasta tulisi tulla myös hyvä mieli. Vaikka ruoan maku on kokille ensisijaista, se ei ole välttämättä synonyymi epäterveellisyydelle.

– Onko ainoastaan sellainen ruoka hyvää, missä on paljon kermaa ja suolaa? Miettikää vaikka italialaista ruokaa. Jengi luulee, että suola antaa maun ruoalle ja jos sitä ei laiteta ollenkaan, ruoka ei maistu miltään.

Työpaikkaruokailua porukalla

Sami Garam näyttää tietoiskussaan kuvia niin tutusta ruokaympyrästä, näkkäreistä, häristä laitumella kuin oliiviöljystä ja juoksevista maratoonareista. Pehmeät rasvat ovat aina pehmeitä, mutta ei niilläkään sovi läträtä. Hän on itse innokas maratoonari, joka vannoo myös liikunnan ja riittävien yöunien nimeen.

Ruokaa hän alkoi ajatella syvällisemmin kymmenisen vuotta sitten huomatessaan kaveriensa alkavan pulskistua.

– En halunnut joutua samaan junaan, vaikka ruoka-alan ammattilaisena se olisi ollut helppoa, kun syömistä on jatkuvasti ympärillä. Se, mitä ruokaa syön ja teen kotona ei vaikuta vain minuun, vaan annan samalla myös esimerkkiä lapsilleni.

Garam neuvoo aloittamaan päivän hyvällä aamiaisella ja nauttimaan kohtuullisen kevyen lounaan ja välipaloja. Työpaikkaruokailuakin kannattaisi ajatella sosiaalisena tapahtumana, pienenä irtiottona työkuvioista.

– Yksin syöminen on hätäinen tankkaus. Kun syödään, on hyvä syödä yhdessä. Ruokailu on myös yhdessäoloa.

Garam muistuttaa lopuksi, että liian tiukkapipo ei tarvitse aina olla, vaan välillä on myös lupa herkutella, pitää hauskaa ja rentoutua.

Seminaarin paneelikeskustelussa ääneen pääsivät myös työmiesten edustajat kolmesta paikallisesta pilottityöpaikasta UPM:n ja Ahlströmin tehtailta ja bussiyhtiö Savonlinjalta.

Linja-autonkuljettaja Esa Närhi tyrmää ajatuksen, ettei työmiehiä kiinnostaisi terveellinen syöminen. Hän on alkanut ottaa hedelmiä mukaan Äijätiimin myötä. Eväitä käytännöllisempää on toistaiseksi ollut kantaa mukana lompakkoa, joka kulkee varmasti autonvaihtojenkin yhteydessä takataskussa. Yleensä ruokapaikkoja ei tarvitse kaukaa etsiä.

– Olen alkanut katsoa enemmän, mitä suuhuni laitan. Ennen oli huoltoasemilla tarjolla pelkkää sämpylää, mutta nyt löytyy varmasti jokaiselle jotain, Närhi vastaa seminaarissa.

UPM:n Pelloksen tehtailta Timo Kuitunen myöntää, että lihapiirakat ovat yhä työpaikalla monien keskuudessa nopea ja helppo suosikki. Kolmessa vuorossa pyörivässä tehtaassa ei työpaikkaravintola ole myöskään aina auki. Kiireessä ei ole välttämättä aina aikaa käydä syömässä, varsinkaan jos suurin osa tauosta kuluu siirtymiseen ravintolaan ja jonottamiseen.

Sami Garam lupaa, että jos tehdään hyvää ruokaa, lihapiirakat unohtuvat. Ravintoloitsijana hän kiinnostuu myös työpaikkojen ruokapalvelujen aukioloajoista.

Hankkeen viime vuoden haastattelututkimuksista kävikin ilmi, että ruokapalveluja on työaikana rajallisesti saatavana. Pääasiallisesti työmiehet olivat kuitenkin tyytyväisiä työpaikkaruokailuunsa. Toiveissa oli muun muassa monipuolisempia ruokalistoja, keittojen tilalle välillä lounassalaattivaihtoehtoja ja Sydänmerkki-tuotteita.

Miehet eväiden kimpussa

Mikkelin ammattikorkeakoulun Äijätiimi-hanke pyrkii kehittämään miesten hyvää ja terveyttä edistävää syömistä heidän työaikanaan. Kohderyhmänä ovat miesvaltaisten työpaikkojen työntekijämiehet. Asioista puhutaan suoraan miesvoimin, sillä usein keskustelua terveellisestä syömisestä hallitsevat naiset asiantuntijoina, vaimoina ja tyttöystävinä.

Viime syksyn tutkimushaastatteluista saatuja kokemuksia ja ideoita on tarkoitus alkaa kokeilla tänä vuonna.

– Konkreettisesti työpaikat ovat jo uusineet taukotilojen mikroja ja jääkaappeja miehiltä saadun palautteen pohjalta. Kehitteillä on myös terveellisempi vaihtoehto burgerille, projektipäällikkö Riitta Tuikkanen Mikkelin ammattikorkeakoulusta kertoo.

Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama Äijätiimi-hanke alkoi 2014 ja päättyy ensi vuoden syksyllä. Pilottityöpaikkoina ovat UPM:n Pelloksen tehtaat, Ahlstrom Glassfibre Oy:n Karhulan ja Mikkelin toimipisteet ja Savonlinja Oy.

Minna Ruotsalainen 12.3.2015

Lue myös Risto Tepposen haastattelu  MyLounas tarjoaa Sydänmerkki-aterioita fine dining -tyyliin